Nimiäiskutsut

Tokihan askartelin kutsukortitkin taannoisiin nimijulkkarijuhliin. Hempeään vaaleanpunaiseen yhdistin ruskeaa. Perhospaperin kaveriksi leikkasin vanhaa aikakauslehteä, osuipa käsiini artikkeli jossa kerrottiin eri vuodenaikoina syntyneiden ihmisten luonteen yhteydestä kyseisenä vuodenaikana yleensä vallitsevaan säätilaan.

 

Koristeeksi valikoitui pinkkiä washi-teippiä, luonnonvalkeita kukkia sekä kukallisia haaranastoja. Kaiken tämän kiinnitin craft-korttipohjalle.

Nimiäiskakku

Pienen tyttösen nimiäisiin tein tietenkin itse kakun. Haastetta lisäsi se, että yhdellä juhlavieraista on gluteeniton ruokavalio. Päätin tehdä saman tien koko kakun gluteenittomaksi, ettei tarvitsisi varata moniaita eri leivonnaisia. Vaikka tokihan pöydässä oli sen seitsemää sorttia tarjottavia.

Kokeilun ja pähkäilyn päätteeksi tein ratkaisun: valmistin kaksi neljän munan kääretorttupohjaa, jotka leikkasin puoliksi ja joista kasasin kakun.

4 munaa
1,5 dl sokeria
vajaa 1 dl perunajauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Kakkupohjat valmistuivat nopeasti, koska 175-asteisessa uunissahan pellillistä ei tarvinnut pitää kuin 8 minuuttia.

Kostutin kakun vichyllä ja väliin tein Pätkis-moussen:

2 pss mini-Pätkiksiä (à 140 g)
250 g mascarpone-juustoa
2 prk = 5 dl Flora Vispiä vaahdotettuna

Kakun päällä on vaaleanpunainen sokerimassalevy ja pursotukset tein niin ikään Flora Vispillä, jota jämäköitin vaniljakreemijauheella. Valkeat koristeet ovat sokerimassaa, ruusu ja lehdet marsipaania.

Kakusta tuli mahtavan pehmeä ja kuohkea, ja kyllähän se makoisalta maistuikin. Saatanpa tehdä toistekin!

Rapakon taakse

Sinne lähti ystäväperhe, merten taa asumaan. Tuollaista elämänmuutosta täytyy muistaa vähintäänkin kortilla. Läksiäislahjaa mietin, mutta tavaraa en viitsinyt enää enempää muuttokuorman mukaan tyrkätä...

 

Jotenkin tuo Art Impressionsin leimakuva (Golden oldies, Garage sale Maude) tuntui kuvaavan kaikkea sitä muuttoruljanssia melko hyvin. Joku saattaa huomatakin, että rajasin leimasta Garage sale -tekstikyltin pois - aivan tarkoituksella siis. Toisaalta se olisi voinut kuvaan jäädäkin, sillä tähän operaatioon sisältyi myös paljon kirpputoreilua, jolla hankkiuduttiin eroon ylimääräisistä tavaroista.

 

Väritin kuvan Promarkereilla, joita minun oli käytävä ostamassa lisää vartavasten saadakseni värit sopimaan kortin muihin jenkkiväreihin. Oli ihan pakko. Niin vastenmielistä kuin se minusta olikin. Krhm. Saatoin kyllä ostaa samalla muutaman muunkin värisävyn. Ja pari muutakin juttua. Kun kerran olin ostoksille lähtenyt. Eli sillä välin kun toiset myyvät kamojaan, toiset - no niin.

 

Leimakuvan ja paperien lisäksi kortissa on käytetty teippejä, sirkkoja ja dymoa. Sirkkoja kokeilin ensimmäistä kertaa, niitäkin varten piti tehdä joitain hankintoja. Dymotekstit on kiinnitetty korttiin tarratyynyillä. Kortin taustapuoliakin on koristeltu, mutta niistäpä tietenkin unohtui ottaa kuva, kun kortti pitikin jo kiireellä toimittaa lähtijöiden matkaan.

 

Terveisiä nyt sinne Ameriikan maalle; onnea ja tsemppiä ja kaikkea hyvää!

Ei liian lällyä

Ystäväpariskunnalle syntyi poikavauva ja iloisen perhetapahtuman johdosta muistin heitä kortilla ja pienellä lahjalla. Kokeilin eräässä Creativity-lehdessä julkaistua valmista asettelumallia, ja lopputuloksesta tulikin hallittu ja tyylikäs.

 

Halusin nimenomaan ettei kortista tulisi lällyhempeä, mutta se olisi kuitenkin vauvaonnitteluksi sopiva. Mustat reunukset tuovat kivan kontrastin vaaleansinisävyisille papereille.

Kortin merirosvoteema kumpusi oikeastaan vauvan lahjasta, johon taas idea tuli lapasista, jotka neuloin viime jouluksi vauvan isälle vauvan äidin tilauksesta. Noista tumpuista jäi jonkin verran lankoja, joten tulin tuumineeksi että mikäs sen sopivampaa kuin neuloa pojalle sukat samaa sarjaa. Kalloa muokkasin sitten vähän pikkusukkiin sopivammaksi.

Änkkipipo ja merkkarikortti

Tytöille on superhelppo keksiä neulottuja ja virkattuja lahjoja: nuken- ja barbinvaatteita ja asusteitahan ei voi koskaan olla liikaa! Vauvoille voi aina neuloa villasukat. Mutta mitä ihmettä voisi tehdä leikki-ikäiselle pojalle?! Aika tovin tätä ongelmaa pyörittelin mielessäni kunnes: HEUREKA!

Angry birdsin punainen lintu suostui aika helposti neulemalliksi. Piirsin ruutukaavan itse ja sain kuin sainkin hahmon tunnistettavaksi, omasta mielestäni jopa ihan onnistuneesti. Pipon neuloin lopulta tasona ja ompelin taakse sauman. Ensimmäinen yritys sukkapuikoilla jouti purkuun, koska oli kerrassaan mahdotonta saada kuvioneule pysymään kuosissaan. Hitusen tuo kinnaa vielä valmistuneessakin yksilössä, mutta olen silti tyytyväinen tekemykseeni.

Toivottavasti on myös 4 vuotta tänään täyttävä veljenpoikanikin, jolle pipon postitin synttärilahjaksi. (Kuvassa yllä pipo on malliksi meidän 3-vuotiaan tyttäremme päässä.)

Sain pipoprojektin sopivasti valmiiksi ennen sairaalakeikkaa. Seuraavana päivänä nimittäin päätti syntyä meidän kuopustyttäremme. Olipas myös hyvä, että olin ehtinyt kortinkin rääpäistä kasaan jo hyvissä ajoin.

 

Kas näin heiluu kassi...

Minulla kun ei noita käsilaukkuja ole vielä lähellekään riittävästi... Mutta kun harjoittelin pontevasti virkkaamaan isoäidin neliöitä, niin jotainhan näistä harjoituskappaleistakin piti kasata. Etteivät jää tyhjänpanttina kaapin nurkkiin pyörimään.

 

Niinpä tein niistä pienen käsilaukkusen. Siihen mahtuvat passelisti lompakko, puhelin ja avaimet, ehkä lisäksi vielä pieneksi taittuva ostoskassi. Täti Moonika on valmis shoppailukierrokselle!

Nykyään tämäkin sujuu

Ensi yrittämällä kakku näytti melko surulliselta (nimittäin tältä). Tosin mainetta ja kunniaahan kyseinen pläjäys on kerännyt; en malttanut olla laittamatta kuvaa Facebookin Ei menny niinku Strömsössä-ryhmän seinälle, ja sieltä se bongattiin samannimisen kirjan kakkososaan julkaistavaksi.

Vaikka kuinka kuuluisa läjä onkin, päätin skarpata ja opetella tekemään kakusta tarjoilukelpoisenkin version. Ja vikahan oli juuri siinä missä epäilinkin sen olleen: liian iso taikina suhteessa kakkuvuoan kokoon. Puolikkaalla ohjeella minunkin vuoassani saa aikaan ihan edustuskelpoisen paholaisenkakun.

Kakun kaverina maistuu mainiosti kotitekoinen caffe latte.

Vinkki: Juhlallisemman ilmeen kakulle saa helposti sulattamalla maitosuklaata ja valuttamalla sen kakun päälle. Loppusilaukseksi voi ripotella esimerkiksi pähkinärouhetta.