Kesää kohti

Muutamia kesäkuvia innostuin taas pitkästä aikaa tonkimaan esiin - olen niitä teettänyt ihan skräppäilyaikomuksissa, ovat vain jääneet välillä vähän unhoon. Kuvia ajatellen tilatut kesäiset paperitkin löytyivät pikku penkomisella.

Tällainen aika yksinkertainen leiska syntyi yhdestä suosikkikuvastani. Paperihyrrän bongasin ja merkkasin vastikään Sinellin Häät ja juhlat -lehdestä, ja tähänhän tuo sopi heti mitä parhaiten. Hyrrä on kiinnitetty haaranastalla, eikä siis pyöri. Liimattu oli Sinellin versiokin, mahtaisiko sitä saada kehiteltyä kotikonstein sellaisen ihan toimivan... Varmasti sellaiseenkin jostain Internetin kätköistä ohje löytyisi?

Joka tapauksessa, hyrrän varsi on pätkäisty jäätelötikusta. Niistä on yllättävän moneen näissä askarteluhommissa, joten taitavat ensi kesänäkin päätyä pesuun ja säästöön.

Kirjainsetissä ei tietenkään ääkkösiä ollut, joten ä:n pisteet kehittelin haaranastoista. Kuva on teipattu ensin valkoiselle paperille ja sitten vielä sinivalkokuvioiselle paperille, ja kiinnitetty pohjaan teippityynyillä, mikä ei kuvasta kovin hyvin välity. Muutenkin kuva leiskasta on vähän niin ja näin; pitäisi hankkia se säädettävä salamalaite...

Sinisen sävyjä

Vauvoja tuntuu pukkaavan tasaiseen tahtiin ja aina välillä tarvitaan siis kastekorttejakin. Siispä tällaisen tein varastoon. Aika selkeästi poikavauvalle, väittäisin.

Paperitilkkuja, nauhoja ja helmiä - siinäpä se idea lyhykäisyydessään. Erilaisia reunoja tein kuviosaksilla, repimällä sekä saksilla raaputtamalla.

Kirpeä herkku

Kokeilinpa tällaista reseptiä:

Paipohja

3 dl vehnäjauhoja

1,5 rkl sokeria

125 g voita tai margariinia

3 rkl kylmää vettä

Täyte

5 dl puolukoita

4 hapokasta omenaa

1 dl hilloskokeria

Ohje löytyi Kotilieden uudesta leivontakirjasta vuodelta 2003, joten ihan uusi kirja ei nimestään huolimatta ole. Joka tapauksessa oikein maukas ja toimiva resepti, ainakin jos tykkää vähän kirpsakammasta leivonnaisesta. Syksyllä tämä on varmasti ehdoton hitti kotimaisista tuoreista marjoista ja hedelmistä! Vaikka tekipä tuo kauppansa naistenpäivänäkin.

Ensin tein paitaikinan: nypin pehmeän rasvan vehnäjauhojen ja sokerin sekaan. Vesi lisätään nopeasti sekoittaen. Valmista!

Kun taikina oli kelmuun käärittynä jääkaapissa jähmettymässä (pari tuntia), ryhdyin keittelemään puolukoita (ja vesitilkkaa) 10 minuuttia. Lisäsin hillosokerin ja omenakuutiot ja keitin vielä viitisen minuuttia. Sen jälkeen täytteen annetaan jäähtyä.

Käytin taikinan kaulimisessa alustana silikonialustaa, jolla valmis, noin 5 cm vuokaa isompi taikinakiekko oli helppo nostaa piirakkavuokaan. Taikina painellaan tiiviisti vuoan pohjalle ja reunoille, joista mahdollinen ylimääräinen taikina vielä leikataan pois. Pohjan päälle kaadetaan täyte.

Ja täytteen päälle pitäisi lopusta taikinasta taikoa suikaleita ristikoksi. Minun vuokani taisi olla hieman isompi kuin ohjeessa käytetty, sillä en saanut jämätaikinaa riittämään kunnolliseksi ristikoksi, mutta ihan kelvollinen siitä tuli näinkin.

Paistetaan 200-asteisen uunin keskitasolla noin 35 minuuttia.

Untuvainen kastekortti

Tämä kastekortti meni tyttövauvalle, mutta halusin tehdä vaihtelun vuoksi jotain muuta kuin sitä ainaista vaaleanpunaista. Hempeähän kortista tuli näilläkin värisävyillä. Vähän rouheampaa kontrastia tulee aaltopahviliuskasta.

Höyhen vain on niin pehmoisille vauvoille sopiva untuvainen koriste, elementti jota olen käyttänyt vauvakortissa aiemminkin. Tässäkin kortissa se nousee aika lailla pääosaan.

Onnitteluperhonen

Sainpas taas korttitehtaan tauon jälkeen pyörimään. Vähän on ollut inspiraatio hukassa ja puhtikin poissa, mutta pienen lorvimisen jälkeen jaksaa taas. Jonkin verran saattavat innostusta lisätä ihan vahingossa sattumalta tehdyt askartelutarvikehankinnat... kuten tässä kortissa käytetty postikorttiperhosleima, joka löytyi Tiimarista.

Ihan helppoa ei tässä tapauksessa ollut kaksivärileimaus Distressin leimasintyynyjen kanssa, pitää ehkäpä kokeilla nestemäisillä väreillä siveltimen avulla. Ei muuta kuin täyttöpullojen ostoon, siis.

Taustapaperina on vanhasta aikakauslehdestä repäisty sivunpalanen. Onnittelutekstin tekstasin itse, kun ei ollut sopivankokoista leimaa, eikä tarroistakaan tähän oikein tuntunut mikään sopivan. Vielä lisää ostoksia tiedossa? Punaisen, pilkullisen paperisuikaleen lisäksi kortissa ei tällä kertaa muita koristuksia olekaan.

Huopukkapipo

Neuloin esikoiselle pipon huopuvasta langasta - tai huopukkalangasta, kuten lapsi itse sitä nimittää. Langan hän sai valita itse ja lopputulos onkin ihanan iloisenkirjava. Lanka on Vikingin Naturgarn, ja sitä haettiin Tampereen Lankamaailmasta.

Aikamoinen haaste on arvioida, kuinka paljon tekemys lopulta huovutuksessa kutistuu. Yritin kaivella netistä ohjeita ja löysinkin yhden kivan, joka oli ilmeisesti Novitan Huopaselle tehty ohje. Tämä Vikingin lanka olikin aika paljon paksumpaa kamaa, joten yrityksen ja erehdyksen kautta mentiin. Pari kertaa taisin purkaa ja vähentää silmukoita.

Lopulta numero 8:n pyöröpuikoilta putkahti sitten melkoinen huppu! 70 silmukkaa oli muistaakseni lopullisessa versiossa, ja sileää neuletta koko putki. Yläreunan ompelin käsin kiinni samalla huopukkalangalla.

Ensimmäisen pesun jälkeen (40-asteessa) pipo oli vielä hiukka reilu... Mutta toisessa neljänkympin pesussa huopuikin jo lopullisiin mittoihinsa. Jäihän siihen edelleen pikkuisen kasvunvaraa, mutta eipähän kiristä. Ja mahtuu kampauskin, kun on tuota tukkaa. Ehtiessäni yritän virittää pipoon trikoovuoren - tuo 100 % villa kun tuppaa kutittelemaan pikkuihmisen päänahkaa.

Kultaista Ystävänpäivää

Yksinkertainen on taas kaunista. Kermanvalkeaa ja kultaa, ripaus ruskeaa käsintehdyn paperin reunoissa, valkeaa pitsiä ja kimmeltävä timanttihaaraniitti puusydämen kruununa. Oikein mukavaa Ystävänpäivää kaikille!