Ruskeaa ja mustaa isille

Pikkuneidit askartelivat tänä vuonna isänpäiväkortit isälleen itse (pienellä avustuksella), mutta ukin ja papan kortit jäivät minun hommakseni. Inspiraatiota jouduin vähän etsiskelemään, kun on näitä projekteja ollut enemmän ja vähemmän, mutta saipas kuitenkin valmista aikaan.

Ruskean sävyjä ukille eli omalle isälleni, mustavalkoista papalle, joka on appeni. Kikkailin tällä kertaa vähän toimistotarvikkeidenkin kanssa. Miksikäs ei klemmareita ja nitojaa voisi useamminkin korttihommissa käyttää.

Oikein mukavaa isänpäivää kaikille ja erityisesti isäihmisille!

Sävy sävyyn

Idea on napattu ihan suoraan Helmitaivas-kirjasta. En kertakaikkiaan voinut vastustaa näitä korvakoruja. Niin yksinkertaiset, mutta joku minuun vetoava juju niissä silti on. Ehkä se on tuo keveys ja ilmavuus.

Yksi korvis on siis rakennettu kahdesta vaijerinpätkästä, (muovi)kristalleista, kiinnityshelmistä ja korvakorukoukusta. Sävyt valitsin kolmesta vaijerista pujottelemani kaulakorun kanssa yksiin.

Nämä killuivat korvissani jo kertaalleen: teatterissa, yhteensopivina keltaisten korkokenkien kanssa.

Pikkuprinsessan korusetti

Olen tehnyt jo aika mojovan kasan koruja itselleni. Sellaisia aikuiseen makuun sopivia. Mutta voihan näitä tehdä pikkuneideillekin! Ranne- ja kaulakorusetin väkersin ystäväperheen kolme vuotta täyttäneelle tyttöselle. Jouduin kyllä käymään omien tyttärien helmivarastoa vajuuttamassa, sieltä löytyivät vaaleanpunaiset muovihelmet.

Kaulakorun tein yksinkertaisesti pujottamalla helmen ketjuun. Rannekorun helmet pujottelin vaijeriin. Molemmissa on tavallinen hopeanvärinen rengaslukko.

Onnistumisfiiliksiä

Vähän vaihtelua neulomuksiin: pinkit villasukat pitsineulevarrella. Lanka on samaa pinkkiä Seitsemää Veljestä, josta neuloin sminky pinky sukat. Työssä viuhuivat 3,5:n puikot.

Ohje on Novitan nettisivuilta, ja se löytyy myös Novita-lehdestä (Talvi 2009). Kantapään ja kiilakavennukset tosin tein omaan päähän jo iskostuneella ohjeella. Sädekavennuksen varpaisiin tein ensimmäistä kertaa. Sukat ovat suunnilleen kokoa 39-40.

Ennen urakkaan ryhtymistä minua suoraan sanoen vähän hirvitti, sillä kovin tuttuja nämä pitsineuleet eivät minulle ennestään ole. Mutta osasinpas sittenkin, eikä se nyt niin hirvittävän vaikeaa ollutkaan! Olisikohan seuraavaksi vuorossa vaikka palmikkoneuleen opiskelu?

Täsmälleen symmetrisethän sukat eivät tietenkään ole. Eikä käsintehdyssä kai tarvitsekaan olla.

Vielä ennen joulua

Lehdet ovat jo pudonneet puista viimeistä myöten ja ajatukset alkavat väkisinkin kääntyä jouluun: joulukortteihin, -koristeisiin ja -leipomuksiin sekä pukinkonttiin näperreltäviin tekemyksiin.

Tällainen pieni ase arjen harmautta vastustamaan tuli kuitenkin askarreltua. Olkoon se nyt vielä marraskuun ajan ovessa tulijoita tervehtimässä.

Palloja ja piparireunaa

Hillittyä ja hallittua kolmekymppiselle leidille - tästä tuli yksinkertainen kortti ripauksella romantiikkaa. Ehkä hitunen retroakin löytyy mekon pallokuosista. Olen ehkä joskus aiemminkin tehnyt samalla tekniikalla pari mekkoa...

Kortin reunassa käytin taannoin hankkimaani Fiskarsin kulmaleikkuria, jolla saa tehtyä myös nättiä boordia. Sama kuvio toistuu kortin sisäsivulla:

Sisäsivulle sijoitin myös onnittelutekstin, jonka leimasin paperikosta napatulle valmiille "etiketille". Onko noille olemassa joku oma nimikin?

Henkilökohtaiseen onnentoivotukseen tekstasin vielä iänkin, tuohon ruskean reunuksen viereen. Niinhän sitä sanotaan, että vanhuus ei tule yksin; tämä(kin) kortti lähti saajalleen vähän myöhässä...

Vanhan ajan meininki

75 vuotta on jo varsin huomattava ikä. Siksipä merkkipäivän kunniaksi on syytä olla arvokas korttikin. Tällä kertaa yritin puhaltaa siihen oikein vanhan ajan merihenkeä.

Aloin rakentaa kokonaisuutta purjelaiva-aiheisen Artemion leimakuvan ympärille. Testailin erilaisia leimamusteita ja eri papereita, kunnes käsintehdylle paperille Distress Inkin ruskealla leimattu laiva voitti. Vaaleansinisellä värillä leimasin suoraan valkealle korttipohjalle tekstileimasimella kuvion samaan tapaan kuin kerran aiemmin 50-vuotiskortissa. Väri vain näkyy melko haaleana. Molempia värejä käytin kehystämään laivaa. Loppusilauksena lisäsin narurusetin.

Korttia availlessa näkyviin ilmestyy myös ikäluku. Leimasin ensin pohjaksi tuosta jo mainitsemastani tekstileimasimesta rajaamani postimerkkiaiheen vaaleansinisellä. Lehtiteksti on leikattu vanhasta aikakauslehdestä, siinä on aivan sattumanvaraista juttua.

Kun kortin avaa kokonaan, esiin putkahtaa myös hiukan hassutteleva paperiveneaiheinen Tildan paperi. Ajattelin, että sen verran voi sentään poikamaisuudella maustaa päälle seitsemänkymppisenkin korttia. Ruskea paperi on uusiokäyttöön otettua, jostain pakkauksesta säästettyä silkkipaperia - toiselta puolelta kiiltävä, toiselta matta. Muistaakseni tähän laitoin mattapuolen päälle.

Minulle tästä tulevat mieleen tarinat entisaikojen purjelaivoista, takilat, raa'at ja märssypurjeet, pergamenttille piirretyt merikartat... No niin, tunnustan lukeneeni jokin aika sitten John Boynen kirjan Kapina laivalla sekä Patrick O'Brienin Kuninkaan miehen. Sillä saattaa olla osuutta asiaan.