Kumman sortin vauvalle vain

Tämä vauvakortti käy yhtä hyvin pojalle kuin tytöllekin. Halusin tehdä jotain kirkkaan väristä ainaisten hempeiden pastellien sijaan. Kortin mallin bongasin Annan aarteista. Rakenne on siis seuraavanlainen:

Tällä kertaa ei kortti juuri koristeilla koreile. Paperit toimivat niin hyvin. Rusetti sentään piti laittaa pehmentämään tunnelmaa, kun kerran vauvakortti on kumminkin kyseessä. Ja vähän blingblingiä alakulmaan, jotta kortin avattuakin säilyy joku pikkuinen juju.

Rakettikakku Tintin tyyliin

Kolmevuotias veljenpoikani on innostunut avaruusjutuista ja raketeista. Siispä synttäreille viemisiksi kyhäsin kuuraketin - kakun muodossa. Jotenkin aivoni ajattelivat heti Tintti-sarjakuvista tuttua rakettia, luultavasti siksi että katselen kyseistä rakettia päivittäin julisteessa olohuoneemme seinällä. Kakkuna Tintinkin raketti on vähän pulleampi kuin piirroksena...

Tein kaksi neljän munan kakkupohjaa: toisen paistoin pellillä, toisen nelikulmaisessa kakkuvuoassa. Pellillä paistetun pohjan leikkasin ensin kahtia, minkä jälkeen muotoilin osista raketin malliset. Tai oikeastaan ensin vähän munan muotoiset.

Raketin "jalat" muotoilin vielä ylijääneistä paloista. Päällimmäisen kerroksen muotoilin toisesta kakkupohjasta ja siinä sitä muotoiltavaa olikin hiukan enemmän: sitä piti nimittäin pyöristää pulleaan muotoon. Se vaihe menetteli, mutta kreemin levittäminen oli jokseenkin haastellista muruisen kaakun päälle, eivätkä irtonaiset jalat asiaa juurikaan auttaneet. Omasta puolestani kreemivaihe on muutenkin rasittavin osuus koko kakun teossa...

Ennen kreemiä piti kuitenkin kostuttaa kakkupohjat, sen tein Spritella. Täytteeksi tein vadelmamoussen, jota on esiintynyt eri muodoissa eri blogeissa. Päädyin tällä kertaa kokeilemaan Hellapoliisin reseptiä, koska se näytti sopivan erilaiselta aiemmin kokeilemiini täytteisiin verrattuna. Ja hyvää tämä olikin! Muuten tein kaiken ohjeen mukaan, ainoastaan vadelmat keitin koska ne olivat ulkomaalaisia.

Alkuun täyte tuntui kyllä kovin löysältä kakun päälle levitettäväksi, joten laitoin sen hetkeksi jääkaappiin hyytymään. No, se hetki hiukan venähti ja täyte oli aika hyvinkin hyytynyt, kun muistin sen taas. Mutta eipä se onneksi haitannutkaan. Parempi niin päin.

Täytyy tunnustaa, että raketin "jalkovälin" kanssa kaikki ei mennyt ihan hallitusti. Olisi siis pitänyt asetella massa ensin sinne puolella ja vasta lopuksi ulkopuolelle. Massa repeili - tietenkin - koloihin asetellessa ja sitä piti vähän paikkailla. Vaan aina ei tajua kaikkea ajatella ennakkoon.

Kynttilät sytytettiin tietenkin raketin perään, ja sitten: Päämääränä kuu!

Blogi pääsi lehteen!

Pitkästä aikaa tein kääretorttua, ja käärinkin sen kakkumaiseen ulkoasuun. Koska kakun paikkahan se nyt on jos mikä, kun blogi pääsee lehteen! Tämän päivän Aamulehdestä voi nimittäin lukea jutun omasta sekä kolmen muun leidin käsityöblogista. Nuo muut blogit ovat toinen toistaan ihanampia ompeluksia esittelevät Vinosaurus, Selia ja Äiti teki.

Vaikka ajatus oli esitellä keskeneräisiä töitä, päätin sittenkin viedä ihan valmiin kakun ja ottaa mukaani vastikään aloitetun tuubihuivin pätkän. Kääretorttukakkusen vein siis muassani haastatteluun Selian Riikan luo. Se on variaatio Ulla Svenskin Juhlaleivonnaiset-kirjan unelmatortun ohjeesta:

4 munaa

1,5 dl sokeria

vatkataan kovaksi vaahdoksi.

0,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl perunajauhoja

0,5 dl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

sekoitetaan hyvin keskenään ja siivilöidään vaahdon joukkoon. Torttupohja paistetaan pellillä uunin keskitasossa 225 asteessa noin 8 minuuttia.

Täytteeksi levitin Lime Curd -tahnaa sekä appelsiinivaahdon:

2,5 dl Flora Vispiä

200 g appelsiinituorejuustoa

vaniljakreemijauhetta

Rullatun kääretortun päälle sekoitin kreemin margariinista (125 g) ja kaakaotomusokerista (4 dl) plus tilkkasesta vettä (1 rkl). Sitä tosin olisi riittänyt pienempikin satsi, mutta säilyyhän tuo rasiassa jääkaapissa muutaman päivän ja on hyvä tekosyy leipoa lisää herkkuja. Kreemin päälle höyläsin taloussuklaasta lastuja/muruja/hiluja. Väriläiskäksi löytyi kaapista vielä keltaisia sokerimassakukkia, joita oli taannoin jäänyt Barbapupulta yli.

Kyllähän se kaffen kanssa maistui, kun pahin haastattelujännitys oli selätetty.

Sininen leidi

Lähetin tämän yksinkertaisen, mutta ainakin omaa silmääni miellyttävän onnittelukortin kälylleni (?) syntymäpäivän johdosta. Siis mieheni siskolle.

Leidi, joka ei muuten ole oikeastaan ollenkaan sininen vaan ruskea, on löytö vanhasta aikakauslehdestä jostain 50-60-luvulta. Niissä on kerrassaan ihania mainoskuvia! Liimasin kuvan kartongin palalle.

Ruskealle ruutukartongille liimasin pienen paperiympyrän päälle tekstitarran. Kiinnitin tekstikartongin tarratyynyillä ja leidin sen päälle tuplapaksuilla tarratyynyillä. Tulos on kivasti kolmiulotteinen. Jotain kokonaisuus vielä kaipasi ettei olisi jäänyt liian simppeliksi. Ja tuo (muistaakseni) Skräpteekistä tilauksen kylkiäisiksi saamani nauha osoittautui juuri tarvitsemakseni elementiksi: rusetti kruunuksi, siis!

Meille tuli nukkekoti

Tytöt saivat kesällä yhteiseksi syntymäpäivälahjaksi ukin tekemän nukkekodin. Pikkuisen on minullakin ollut siinä näppini pelissä, suunnittelin talon nimittäin. Isäni sitten rakennusinsinöörinä hoiti varsinaisen työn. Olen myös hankkinut erinäisen määrän sisäpintojen materiaaleja nukkikseen. Ukki-parka sen sijaan sai näpertää nekin paikoilleen. Joo, tiedetään: tämä on sukuvika!

Kun se nukkekoti sitten tuli, piti sinne tietenkin saada kalusteita ja kodintekstiilejä erinäinen määrä. Sohvan runkona on maitorahkarasia, täytteenä ja pehmusteena superlonia ja vanua. Kiinnitin kaiken nitojan ja liiman avulla. Vaan ei minusta taida verhoilijaa tulla. Kyllä tuon nyt sentään sohvaksi tunnistaa. Matto on leikattu jostain vanhasta pyöreästä pöytätabletista, sohvapöytä puolestaan jonkin pullon (muistaakseni fiksatiivipullon) muovisesta korkista. Olohuoneen verhoihin käytin morsiuspuvustani ylijäänyttä oranssia silkkiä.

Keittiön verho onnistui yli odotusten! Ompelin kapan reunaan pitsinauhaa, niin säästyin enemmiltä käänteiltä, ne kun ovat näissä minihommissa vain riesaksi. Kaikkien verhojen reunatkin olen vetänyt vain siksakilla, koska muuten verhoista tulisi ihan tönköt.

Nukkekodin äidin ja isän makuuhuoneessa on samantyylinen laskosverho kuin meidän omassa työhuoneessa! Tässä vaiheessa sängyn virkaa toimitti pikkuinen nukkevauvan tyyny, jolle koko perhe on ojentautunut päivänokosille. Nykyään makkarissa on jo isosta Flora-paketista askarreltu parisänky.

Meidän nukkekoti on iso, pinkki ja siellä lojuu sekalainen seurakunta milloin mitäkin kalusteita, muun muassa Muumilaivasta. Pohjakerroksen erikoisuuksina sauna ja takkahuone! Saunan takana on myös ulkovarasto, jonka ovi jää lyhyelle sivulle.

Kyllä ukki osaa!

Reissufiiliksiä talteen

Alkukesän Lontoon reissusta riittää fiiliksiä vielä pitkäksi aikaa. Syntyi toinenkin skräppileiska, kuten aiemmin aavistelinkin. Tähän en kauheasti koristuksia hennonut laittaa, on sen verran mahtava tuo pohja itsessään. Brittisotilaat löysin jostain 60-luvun aikakauslehdestä, otsikkokirjaimet ovat tarra-arkista, ja löytyipä sopivan värisiä strassejakin.

Kuvan niittasin kumistaan kiinni ihan tavallisesta A4:sta revitylle, reunoistaan ruskealla leimavärillä käsitellylle paperipalalle. Sen taas kiinnitin kirjapaperista revitylle, rypistetylle palalle, jonka kirjoitin mustalla kalligrafiatussilla täyteen Lontoon nähtävyyksiä. Pyörylään leimasin keskelle postileimahässäkän Artemion leimasimen osalla, samalla jota käytin lentsikkakortissa. Leiman ympärille kirjoitin selostuksen. Ja leiskan sijoitin uuteen oranssiin skräppikansiooni.

Lastenjuhlat aikuisille

Ehtivät nuo pyöreät vuodet toukokuussa yllättää niinkin salakavalasti, etten ehtinyt edes pippaloita pitää. Se asia tuli korjattua viime viikonloppuna. Teemana oli lastenjuhlat (aikuisille) - siis ilmapalloja, viirejä, serpentiiniä, pillejä, paperihattuja, ongintaa, Barbapapaa, Barbieta, Spidermania, Nalle Puhia, Hello Kittyä, merirosvoa, prinsessaa... Ja kakkukin sen mukaan.

Barbapupu on kasattu kahdesta neljän munan kakkupohjasta jotka paistoin pellillä. Toinen oli kaakaokakkupohja, toinen perinteinen sokerikakku (koska kaakao oli päässyt livahtamaan hiukka vähiin?!?). Niistä muotoilin kakkulaatikkooni sopivan Barbapupun, päällimmäinen kerros oli jonkin sortin "tilkkutäkki".

Nämä lastenjuhlat olivat kuitenkin K-18, joten boolia tarjoiltiin ja kakkukin oli enemmän aikuiseen makuun. Kostutin kakun Bailey's-maidolla, noin puoli desiä likööriä ja puolitoista desiä maitoa. Väliin laitoin lakkahilloa (400 g) ja Bailey's-täytteen, jota olen ennenkin käyttänyt kolmikymppiskakussa.

6 liivatelehteä

2 rkl kermalikööriä (joka kuumennetaan ja johon liivatteet sulatetaan)

5 dl vispikermaa

250 g mascarponejuustoa

0,5 dl tomusokeria

3 tl vaniljasokeria

Kuorrutus on vaniljanmakuista sokerimassaa, jonka värjäsin violetilla ja ripauksella punaista pastaväriä. Myös koristeet ovat sokerimassaa. Tämä Ullan Unelmasta hankkimani Fun Cakesin massa on vähän joustavampaa kuin aiemmin käyttämäni massa.

Ullalta hankin myös setin omenankukkamuotteja, joista pienimmällä tein keltaiset kukat Barbapupulle. Kukkien keskustat maalasin oranssilla pastavärillä. Valkoiset helmet sudin valkoisella kristallipulverilla kimaltaviksi. Silmät tein kaulimalla valkoisen massan päälle vähän vaaleanpunaista, mustat osat on piirretty elintarviketussilla.

Tein kakun perjantai-iltana kotona ja lauantaina se kuljetettiin juhlapaikalle lapsuudenkotiini parinsadan kilometrin päähän. Vähän jännitin, muuttaako Barbapupu matkalla muotoaan! Mutta niin se vain reissusta selvisi, kylmäkallellisen kakkulaatikon ansiosta.