Mekkoja, mekkoja, mekkoja!

Kevään ja kesän juhliin hankitaan vielä vallan kuumeisesti mekkoja - ja askarrellaan kortteja tietenkin. Kortteja, joissa on mekko.

Tämän ylioppilaan korttimallin varastin suoraan ihastuttavasta kirjasta nimeltään Kutsuvat kortit (Kaarina Korventaka & Päivi Forsström, WSOY). Paperit tietenkin kaivoin omista varastoistani, ja värit sen mukaan, mutta mielestäni kortin hempeä henki säilyi yhtä kaikki.

Oli siis ihan PAKKO käydä shoppailemassa mekko- ja tekstileimasimet, kun näin tuon kortin kirjassa. Mekko on kertakaikkiaan ihana, etten jopa käyttäisi ilmaisua ihQ. Samalla tuli testattua vähän erilaista leimailutekniikkaa, paperitilkkuleimausta. Eli henkari ja mekon olkaimet on leimattu vaalealle paperille ja mekko kuviopaperille, josta se sitten on leikattu irti ja kiinnitetty henkariin.

No se olikin sitten niin lystiä, että minäpä vähän innostuin aiheesta.

Samaa tekniikkaa soveltaen askartelin myös vähän rokimman onnittelukortin, jonka onnittelutekstin alapuolelle leimasin vielä onniteltavan nimen, mutta sitäpä en paljastakaan tässä! Nähkääs kun asettelu ontui mielestäni sikäli, että tarrateksti jäi lopulta kuitenkin vähän turhan ylös ja jätti isohkon tyhjän tilan korttiin. Sommittelin siihen strassitarrojakin, mutta en oikein keksinyt miten ne olisivat siihen asettuneet kivasti. Näin on minunkin minimalistinen luonteeni löytänyt kaipuun runsauteen, niin hämmästyttävää kuin se onkin.

Leimailukokeilujen tuloksena syntyi myös yksi ruskealla värillä leimattu mekko, joten siitä päätin vielä rakennella valmiin kortin varastoon. Tähän tuli käytettyä kierrätysmateriaaleja: vanhaa kukkatapettia taustaan, lahjapaperirullan hylsykartonkia kehystämään valkeaa mekkopaperia sekä nappeja kätköistä. Rusetti on organzanauhaa. Korttia voi käyttää tarpeen mukaan, vaikka jonkin sortin onnittelukorttihan siitä luultavasti tulee.

En vieläkään kyllästynyt ihastuttavaan mekkoon, joten näitä syntyy takuulla vielä lisää.