'Näistä kuppikakuista on viime aikoina touhotettu niin vallan maailmasti joka paikassa, että pitihän niitäkin sitten testata. Ostinpa aiheeseen liittyvän kirjankin (Martha Swift & Lisa Thomas: Ihastuttavat kuppikakut) jokin aika sitten, ja sieltä kaivoin vaniljakakkusten reseptin.
110 g suolatonta voita (kapinallisena käytin kyllä ihan tavallista) huoneenlämpöisenä
225 g hienoa sokeria
2 suurta kananmunaa
275 g siivilöityjä vehnäjauhoja
2 ½ tl leivinjauhetta
120 ml kevytmaitoa (minun kakkuihini lorahti kyllä rasvatonta) huoneenlämpöisenä
1 tl laadukasta vaniljauutetta (jonka korvasin reilulla annoksella vaniljasokeria, koska uutetta ei varastoissani ollut)
Voin ja sokerin vatkasin vaaleaksi, tasaiseksi vaahdoksi kuten ohjeessa käskettiin. Lisäsin kananmunat yksitellen, välillä vatkaten. Sen jälkeen lisäsin jauhoseosta ja maitoa vuorotellen kunnes kaikki olivat taikinassa. Sitten taikina kuppeihin ja 180-asteiseen uuniin suunnilleen 25 minuutiksi.
Isänpäivän kuppikakkuihin tein makean ja tahmean vaahtokarkkikuorrutuksen.
120 g kidesokeria
80 g vaaleaa siirappia
1 ½ rkl vettä
2 munanvalkuaista
Keitin sokeria, siirappia ja vettä kuumalla liedellä. Ohjeessa puhuttiin "pehmeän pallon asteen" saavuttamisesta, mikä on kuulemma 115 celsiusta sokerilämpömittarilla mitattuna. No eipä ole moista kapinetta ainakaan toistaiseksi minun kyökissäni, ja pehmeistä palloista ymmärrän tasan sen verran kuin sellaisia lastenhuoneen lattialla kulloinkin pyörii. Suunnilleen, suunnilleen...
Siinä litkun kiehuessa ja pehmeitä palloja saavutellessa vatkasin valkuaiset kovaksi vaahdoksi, ja hidastin sähkövatkaimen pienimmälle nopeudelle. Sitten kaadoin sokeriliemen ohuena nauhana vaahtoon. Sen jälkeen kehotettiin nostamaan nopeutta keskitasolle ja vatkaamaan kunnes tökötti on "paksua, kiiltävää ja se jäähtyy".
Valmista kuorrutetta sitten vain sivelemään kakkusten päälle. Se todella alkoi jäähtyessään tahmeta ja venyä, eli kannattaa olla melko nopea. Onneksi kirjan ohjeessa tästä vinkattiinkin! Kuorrutteen päälle asettelin vielä sokerimassasta tehtyjä pikkukukkia, joita löysin kaappini kätköistä. Olin tainnut tehdä niitä aikoinaan varalle erääseen polttarikakkuun.
Ihan kaikkia kakkuja en viitsinyt kerralla ihan vain oman perheen mussutettavaksi kuorruttaa, joten pakastin loput kuppikakut. Ne otettiin esiin, kun kaappilähetys saapui Tampereelle.
Tällä kertaa päätin tehdä appelsiini-tuorejuustokuorrutuksen. Tosin minun versioni oli oikeastaan appelsiinituorejuustokuorrutus. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin nimittäin maustamatonta tuorejuustoa ja appelsiininkuoriraastetta. Minulla sattui olemaan jääkaapissa joutava rasia appelsiinituorejuustoa, joten pieni oikopolku kehiin. Tein vain puolikkaan annoksen kuorrutetta, siksi hullunkuriset mitat...
87,5 g tuorejuustoa
225 g tomusokeria
62,5 g voita
Nämä sekoitin ja vatkasin tasaiseksi massaksi. Kuorrutteen levitin kakkusten päälle, ja raastoinhan minä sitä appelsiininkuortakin sitten - koko komeuden koristeeksi nimittäin.
Vaan kukahan vielä kertoisi minulle, miten ihmeessä nämä kuppikakut nyt sitten eroavat kuorrutetuista muffineista?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)