Isänpäiväkortteja tuli tehtyä oikein liukuhihnatyönä. Tosin yksi piti tehdä salaa... Se on tuo vasemmassa reunassa nököttävä apinakortti. Kuvassa kaiketi minä ja tytöt. ;) Keskimmäinen kortti lähti tyttöjen papalle ja oikeanpuoleisen posti vei ukille.
Kuten kuvasta näkyy, pappa ja ukki ovat nikkarointiin taipuvaisia tyyppejä. Siispä työkalut kehiin, Sinellistä olen joskus noita kuvioita tilannut. Osa oli nappikuvioita, joissa siis oli alla sellainen "lenksu" ompelua varten, leikkasin sen pois ja siloittelin tyngät milläpä muulla kuin kynsiviilalla. Kyllähän nainen keinot keksii!
Papalle vähän Tex Willeriä italian kielellä, ukille - eläköityneelle rakennusinsinöörille - millimetripaperia. Jota taloudestamme siis löytyy, kiitos erään DI:n. Omalle miehelle ja lasteni isälle löytyi vihreää paperia lehtiöstä. Hellyttävän vinksahtaneet apinat ovat leimakuva. Tuossakin tekstin taustalla on millimetripaperia. Vihreä rusetti on muuten taas kierrätyskamaa: tiedättehän ne satiininauhat, joita joidenkin paitojen olkapäille sisäpuolelle ommellaan ja sitten ne aina törröttävät iloisesti kauluksen ulkopuolella? No, näin ne saa kesytettyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)