Seitsemän tehokasta tuntia

Kolme jättimäistä hallia. Satoja näytteilleasettajia. Tuhansia, tuhansia, tuhansia ihania, herkullisia, kauniita, sykähdyttäviä, taidokkaita, lumoavia houkutuksia. Suomen Kädentaidot 2014 ovat tänä viikonloppuna Tampereen Messu- ja urheilukeskuksessa.

Siellä se perjantaipäivä vierähtikin, kymmenestä viiteen. Aiempina vuosina vierailleena tiesin jo mitä odottaa, ja tiesin myö mitä halusin ehdottomasti löytäää kaiken tuon askartelu- ja käsityötaivaan uumenista. Ykköskohteeni olivat Teippitarha sekä Molla Mills. Lisäksi halusin ihailla Karkkineuleita, ja buukkasin vielä itseni Annan Aarteiden työpajaan Face to Face-blogikahvilaan.

Anna esitteli Sinellin sponsoroimassa pajassaan Inka-Gold-vahojen käyttöä. Värjäsimme craft-kartioista metallinhohtoisia joulukuusia. Koristelut jäivät siinä messutuoksinassa vähän puolitiehen, mutta Inka-Goldiin ihastuin tietysti heti. Eiköhän tuo kolmen kuusen sarjakin saada tänne esittelyyn vielä lähitulevaisuudessa.

Novitan, Pirkka-lehden ja Fazerin Karkkineule-kilpailun tuotokset löivät minut ällikällä. Haaveilin itsekin osallistumisesta, mutta harmikseni havahduin liian myöhään; tässä vaiheessa joulukiireet ahmaisevat jo roimasti aikaa. Mahtavasti muut olivat ahkeroineet. Hämmästelin siellä ihan ääneen, kuinka näistä voi valita oman suosikkinsa, kun tekisi mieli suorastaan syödä ne kaikki!

Herkuista seuraaviin. Teippitarha on perinteisesti ollut melkoisen suosittu osasto – niin nytkin. Onneksi messuväki on perin sopuisaa ja blogisti ehti napata pari kuvaakin herkullisista väreistä, joita teipparit tarjoilivat. Eikä siitä tietenkään ohi päässyt hankkimatta muutamaa ”teippien Rolls Roycea” kartuttamaan jo ennestään villiintynyttä kokoelmaa. Mutta niillähän voi tehdä melkein mitä vain!

Paperistakin voi tehdä melkein mitä vain, ja kaiken täsmähaun keskellä törmäsin Creativ Companyn osastolle, jossa houkutuksia piti aivan tietoisesti hillitä. Paperista taiteltaviin joulutähtiin kuitenkin hurahdin, sen verran näppärästi Meira Palmio niiden tekoa osastolla esitteli. Siis lisää papereita varastoon...

Molla Millsin säästin viimeiseksi, messupäivän loppuhuipennukseksi. Virkkurin taidokkaat mallit lumoavat kerrassaan ja houkuttelevat kokeilemaan niin pieniä kuin isompia ja vaativampiakin virkkaustöitä. Rennon rupattelutuokion päätteeksi sain vielä valokuvat sekä omistuskirjoituksen ostamaani uuteen Virkkuri-kirjaan.

Messuille ehtii vielä tänään, ken innostui!

Puolukkamoussella täytetyt elukat

Täällä ollaan edelleen! Tekemykset sen enempää kuin niihin käytettävissä oleva aikakaan eivät varsinaisesti ole vähentyneet - syypää hiljaiseloon on uusi tietokone, jolta kesti tovi jos toinenkin yhteistyökykynsä löytämiseen. Ilmeisesti auringonpilkut ovat nyt siirtyneet oikeisiin asemiin tai sitten siippa on ystävällisesti rukannut joitain asetuksia, joka tapauksessa näyttäisi toimivan taas.

 

Tämä varmasti kaikille tuttu hahmo matkusti ilahduttamaan kummipoikaamme hänen syntymäpäiväjuhlissaan. Vihreän sokerimassan uumenissa on muistaakseni kuuden munan kaakaokakkupohja ja välissä valkosuklaarouhetta sekä puolukkamoussea. Kostutukseen sopii kivennäisvesi.

 

Puolukkamousse:

 

6 liivatetta

1 rasia vaniljatuorejuustoa

1 prk creme fraichea

1 prk Flora Vispiä

n. 1 dl puolukkasurvosta

sokeria maun mukaan

 

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota vispikerma, vatkaa sekaan creme fraiche sekä tuorejuusto. Lisää puolukkasurvos ja mausta vaahto sokerilla. Liuota liivatteet kiehuvaan nestetilkkaseen (n. 3 rkl). Anna jäähtyä sen verran että sormella kärsii kokeilla. Kaada liivateneste ohuena nauhana vaahtoon, koko ajan reippaasti sekoittaen. Lapikoi täyte kakun väliin ja siirrä jääkaappiin hyytymään.

 

Sitten vain kuorruttelemaan! Jollei possuksi niin ehkä suklaakermakakuksi? Tai miksikäs ei vaikka ketuksi?

 

Minniä 5-vuotiaalle

Aika, tuo hämmentävästi katoava luonnonvara, on taas vierähtänyt melkoisen sysäyksen edellisestä postauksesta... Jouten en kyllä ole ehtinyt juuri olla!

 

Viisi vuotta täyttäneelle keskimmäiselle tyttärellemme piti askarrella Minni-kakku, hänen omasta toiveestaan minttu-suklaakakku. Toisin sanoen suklaakakku, jonka väleissä on minttutäyte sekä Maraboun minttukrokanttisuklaata isohkona rouheena. Minttumoussen resepti syntyi omasta päästä, mutta siihen jäi (omasta mielestäni) hitusen huomautettavaa, joten en toista sitä nyt. Kenties myöhemmin.

Kuorrutus ja koristeet ovat jälleen sokerimassaa. Minni-kynttilät tilasin Ullan Unelmasta, ja ne lisättiin kakun päälle juuri ennen tarjoilua.

Koristautumista

Kotivinkissä (12/2014) oli houkutteleva kangaskukkaohje ja itselläni tulossa ystävän häät, joten inspiraatiota ei tarvinnut kauaa herätellä.

 

Kukkalehdyköihin käytin jämäkankaita: tylliä, voiléta, puuvillakangasta ja pitsiä. Pari höyhentä ja helmet luovat glamourin. Kaikki on kiinnitetty kuumaliimalla.

 

Saatanpa laittaa tämän kampaukseeni parin viikon päästä... Tai ehkä mekkoon? Vai sittenkin käsilaukun koristukseksi?

Pitsiä, pitsiä

Pitsiäkin rupesin virkkaamaan; ei kai se vanhuus yksin tule niinhän sanontakin kuuluu.

 

Lastenhuoneen verho kaipasi ihan selvästi verhotamppia. Pitsistä tytöt saavat ripauksen romantiikkaa, jota olen tähän asti tietoisesti vältellyt. Kontrastit ovat kuitenkin kivoja, joten yksinkertainen kukkapitsinauha sopii pöllöverhon kaveriksi kuin nakutettu.

 

Pitsimalli on kirjasta Isoäidin pitsit - 150 virkkausmallia (Müller&Müller, Otava). Lankana on Novitan Kotiväki.

Simppelit sisustuskyltit

Vanhan risan puukaihtimen rimoista syntyy vaikka mitä. Se muuttuu isännän käsissä näppärästi nukkekodin kalusteiden materiaaliksi; itse tyydyin tällaisiin krouvimpiin tekeleisiin...

 

Molempien kylttien osat on ensin maalattu gessolla melko ronskilla otteella. Maalin kuivuttua osat on hiottu, ja liimattu yhteen. WC-kyltin kirjaimet ovat softistarroja Tigerista. Tervetuloa on myös kirjoitettu tarrakirjaimilla, sirommilla tosin.

Verkossa

Sitä mukaa kun vanhoista virkkuista tulee koriste-esineitä ja valaisimia, ahkeroin uusia virkkuita kaapintäytteeksi...

 

Tämä lapsukaisen kesätoppi oli jotakuinkin maailman helpoin tehdä: ainoastaan ketju- ja kiinteitä silmukoita koko puserossa, kaksi suorakaiteen muotoista kappaletta. Etukappaleen halkiokaan ei tuottanut ylimääräistä päänvaivaa.

Ohje löytyy viime kesän Novita-lehdestä, lanka Novitan Miami. Värin valitsi tietenkin esikoinen, jolle topin virkkasin.

Koska tämän verkon alla täytyy joka tapauksessa pitää jonkinlaista aluspaitaa, ei helteen suhteenkaan ole niin justiinsa!