Ihanaa kesää!

Niin on mennyt toukokuu ja kesäkuutakin sen verran, että kohta ollaan juhannuksessa. Vaikka blogissa onkin ollut hiljaista kuin huopatossutehtaalla, samaa ei voi sanoa huushollistamme. Eskari on toki löytänyt lomamoodin sekä heräämis- että nukkumaanmenoaikoihin, mutta niiden väliin mahtuu kaikenlaista puuhaa, jota eskarin lisäksi järjestävät varsin touhukkaina kaksi pienempääkin siskoa.

 

Suvivirsi veisattiin tietenkin jo ajat sitten, silloin toukokuussa. Kevätjuhlassa ojennetun kimppalahjan kylkiäisiksi minua pyydettiin tekemään eskaritädeille kortit, jokaiselle omansa.

 

Rakentelin kortit saman kaavan mukaan, mutta kuitenkin vähän erilaisiksi. Papereilla, teipeillä ja koristeilla saa kummasti ilmettä ja tunnelmaa muunneltua.

 

Näin lapset ja me vanhemmat kiitimme kivasta eskarivuodesta ja toivotimme ihanaa kesää.

Aurinkoinen matto

Eilen iski joku ihme virkkuupuuska ihan puskista. Nappasin hyllyltä Tiimarin loppuunmyynneistä haalimani keltaiset kuteet ja kirjahyllystä Virkkurin. Opinpahan samalla virkkaamaan tuplapylväitäkin!

 

Tuli pitsimatto kokoa S ja vähän päälle. Päätin nimittäin käyttää kuteet loppuun, pois häiritsemästä. Saatuani ohjeen mukaisen maton aikaan, kudetta oli vielä jäljellä, joten virkkasin muutaman lisäkierroksen ohjetta mukaillen. Tuossa tuo nyt odottelee kesää, jos vaikka parvakkeelle pääsisi...

Hopeakurssi kesälomille

Kevään viimeinen korukurssiprojektikin valmistui, ihan loppumetreillä tietenkin. Koska melkein yhtä paljon kuin hopeatöistä, kyse on samanmielisten ihmisten kanssa hengailusta. Ainakin minulle.

 

Yksinkertaiset korvakorut leikkasin valmiista hopealevystä, viilasin, hioin ja kiillotin. Taakse juotettiin piikit hopealangasta. Ja ei, taustoja en tehnyt itse vaan lainasin vanhoista korviksista.

 

Hyvää kesää kaikille kurssikavereille sekä opelle, ehkä nähdään taas syksyllä!

Nikkaroijan kakku

Yllätimme isäni syntymäpäivänään, niin vierailulla kuin kakullakin. Puutöitä harrastavalle eläkeläiselle piti tietenkin rakentaa työkalupakki. Näin jälkeenpäin ajatellen olisin voinut ainakin pakin kahvan muotoiluun ja kiinnittämiseen käyttää tovin enemmän ja saada siitä aidommannäköisen, mutta koska kakun tekeminen oli varsin hektistä ja yllätyksiä täynnä, alkoivat aivot kulkea oikopolkuja...

 

Pohjaksi paistoin kaksi suklaakakkupohjaa pellillä (ohje yhteen pellilliseen):

 

4 munaa

1,5 dl sokeria

1,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

100 g taloussuklaata

 

Sekoita kuivat aineet keskenään ja sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Vaahdota munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi, ja siivilöi joukkoon jauhoseos. Sekoita tasaiseksi. Lisää sula suklaa taikinaan ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Paista 175-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

 

Koska isäni on kova marjastamaan, suunnittelin täytteet sen mukaan: mustikkaa ja puolukkaa. Jouduin tosin turvautumaan kaupan pakastealtaan ulkolaisiin mustikoihin, sillä oma varasto oli huvennut kummasti parempiin suihin... Siispä keitin mustikat etukäteen varmuuden vuoksi - ei innosta listeriat ja norot ja mitä näitä nyt onkaan. Samallahan niistä tuli sopiva sose. Puolukat olivat sentään kotimaisia, niille riitti survominen sauvasekoittimella.

 

5 liivatelehteä

2,5 dl vispikermaa tms.

150 g ranskankermaa

500 g maitorahkaa

 

n. 1 dl puolukoita survottuna

valkosuklaata

 

1 pss mustikoita soseeksi keitettynä

 

sokeria maun mukaan

 

Vatkaa vispikerma napakaksi vaahdoksi. Vatkaa sekaan ranskankerma ja maitorahka. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Jaa sillä välin täyte kahteen kulhoon; lisää toiseen mustikkasose, toiseen puolukkasurvos. Höylää puolukkatäytteeseen vähän valkosuklaata. Lisää molempiin sokeria maun mukaan.

 

Kiehauta tilkka (n. 3 rkl) vettä ja liuota siihen liivatelehdet. (Säntää ensimmäisen liivatelehden juuri ja juuri liuettua riistämään kuopuksen käsistä vessaharja, jolla hän pyyhkii tarmokkaasti eteistä...) Valuta puolet liivateliemestä mustikkatäytteeseen ohuena nauhana koko ajan sekoittaen, ja loput puolukkatäytteeseen samalla tavalla.

 

Leikkasin kakkupohjat kahtia, jolloin minulla oli yhteensä neljä pohjaa joista käytin kolme. Muuten kakusta olisi tullut pienelle vierasmäärällemme turhan suunnaton. Kostutin kakkupohjat kivennäisvedellä. Toiseen väliin mustikkaa, toiseen puolukkaa.

 

Tuin kakun reunat reunakalvolla, mikä toimi miten kuten. Ensi kerralla kokeilen jotain tukevampaa innovaatiota nelikulmaiseen kakkuun. Täytteet kuitenkin hyytyivät hyvin ja sain sen jälkeen tasailtua reunoja leikkaamalla. Päälle kaakaotomusokerista ja margariinista kreemi (hyvät ohjeet Kinuskikissalla), jonka päälle musta sokerimassa. Myös kaikki koristeet ovat sokerimassaa.

 

Kakku kesti pitkähkön kuljetuksen hienosti - laatikko vuorattuna sanomalehdillä ja kylmäkalleilla sinikeltaisen huonekaluliikkeen kassissa. Ja yllätti vastaanottajansa täydellisesti!

Sydämellisiä kukkasia

Ostin ohimennen kaupasta Paperilla-lehden, ja hyvään saumaan ostinkin. Olipa nimittäin lyhyen ajan sisään tulossa kahdet vähän juhlavammat kekkerit, joihin tietenkin piti tehdä kortit eikä omassa päässä ideoista tietoakaan. Ihastuin heti origamisydämiin, joihin lehdessä oli selkeä ja näppärä ohje sekä vinkki, kuinka niistä tehdään kukkia.

 

Siispä origamikukkia seitsemänkymppiselle herrasmiehelle, sekä hiukan runsaammalla ja söpömmällä koristuksella kastepäiväänsä viettäneelle tyttövauvalle!

P.S. Oli pakko lisätä kommentointiin tuo hiukan hidastava sanavahvistus, kun alkoi sähköposti täyttyä "kommenteista", jotka ovat silkkaa roskapostia. Asialliset kommentit ovat tietenkin enemmän kuin tervetulleita!

Kastelahjaksi

Heipä hei, vähän pukkaa nyt kaikenlaista ohjelmaa ja samalla syntyy kyllä kaikenlaista tekemystäkin, mutta mitenkä se on kun ei meinaa ehtiä niitä tänne blogiin postailemaan?

 

Esittelenpä nyt tässä sitten 925-hopeisen ristiriipuksen, jonka tein korukurssilla ristiäislahjaksi miehen veljentyttärelle. (Tulitikkuaski on mittasuhteiden hahmottamiseen liittyvää rekvisiittaa.)

 

Sahasin ristin hopealevystä, viilasin, viilasin ja vielä vähän viilasin, minkä jälkeen taivutin yläsakarasta lenkin ketjua varten. Puoliksi kiiltävä, puoliksi karhennettu riipus kestänee aikaa sen verran hyvin, että vauvan kasvaessa tyttöseksi korulle tulee kenties enemmänkin käyttöä.

 

Ostin riipukseen lyhyen hopeaketjun koruliikkeestä; ketjuleikkiin ei taida kunnianhimoni koruaskartelussa aivan riittää...

Pintakuvioita

Käärmeennahkaa? Ei, vaan 925-hopeaa joka on valssattu pitsinauhan kanssa, jolloin nauhan kuvio painui hopean pintaan. Lopputulos hitusen yllätti, mutta kiva sormushan siitä joka tapauksessa syntyi.

 

Innostuin nyt kivi-istutusten sijaan leikkimään korukurssilla pintakuviointien kanssa. Toinenkin sormus on tekeillä ja kaikenlaisia suunnitelmia risteilee päässä... Katsotaan mitä muuta kevään mittaan valmistuu!