Turkoosia kaulaan

Isohkoja turkooseja Sinellin helmiä olen jemmannut jo jonkin aikaa ja pyöritellyt mielessäni ees sun taas. Lopulta niistä syntyi tämä pitkä kaulaketju yhdistettynä mustiin pieniin lasihelmiin ja Tiimarin ketjuun. Lukkoa koru ei oikeastaan olisi tarvinnut, koska se sujahtaa kyllä pään yli vallan mainiosti. Vaan onpahan varuilta, jos joskus joutuu vaikkapa jonkun muhkeamman kampauksen yli kikkailemaan.

Syntymäpäiväsetti

Tein kerran itselleni pinkki-mustan rannekorun. Sen värimaailma herätti aika paljon ihastusta ja kiinnostusta, ja eräs ystävättäreni vihjaisi melko vakavissaan voivansa huolia samanmoisen. Lupasin tehdä, jos saisin hankittua lisää tarpeita.

Löysinkin jostain kaupasta (olisikohan ollut Suomalainen Kirjakauppa) pussillisen kyseisiä Sinellin helmiä, jotka sitten ovat odotelleet laatikossa melko pitkään ja hartaasti tekijäänsä. Korubuumin vallassa ja ystävättären syntymäpäivän lähestyessä sain aikaan tarttua toimeen.

Jotta onnistuisin yllättämään edes vähäsen, näpersin mukaan korvakorut sävy sävyyn. Hyvää syntymäpäivää!

Alkukesän klassikko

Viime viikolla maalla vieraillessa tuijotin päivän verran lapsuudenkotini puutarhan raparperipensasta kuola valuen. Jokohan sieltä saisi piirakkatarpeiksi? Saihan sieltä.

Piti kaivella nettiä löytääkseni mahdollisimman yksinkertaisen ohjeen, sillä jostain kumman syystä isäni keittiönkaapeissa leipomusainekset eivät varsinaisesti vie kovinkaan montaa hylly(sentti)metriä. Löysin sopivan reseptin Valion sivustolta. Tosin sitäkin piti vielä tuunata.

Näin minä sen tein:

7 dl raparperia paloina ja

2 dl sokeria

keitin hillokkeeksi, josta valutin enimmät nesteet pois (ja talteen). Jätin hillokkeen jäähtymään.

2 dl vehnäjauhoja,

2 dl grahamjauhoja ja vielä

2 tl leivinjauhetta

sekoitin hyvin yhteen ja laitoin odottamaan.

1,5 dl sokeria sekä

1 kananmuna

vatkasin sekaisin omassa kulhossaan. Niiden joukkoon lisäsin

0,75 dl voisulaa ja

2 dl maitoa

ja lisäsin sitten jauhoseoksen.

Taikinan levitin voideltuun vuokaan, ja päälle levitin hillokkeen. Piirakka kypsyy 175-asteisessa uunissa puolessa tunnissa.

Eilisen, kotona tehdyn version paistoin Ikeasta hankitussa piirakkavuoassa, josta piirakka on helppo nostaa pois, koska pohja on irrallinen. Hirmu näppärä kapine! Olin myös osannut varautua vaniljakastikkeella. (Sunnuntain vaahtoutuva vaniljakastike on muuten mukavan paksua ja kastikemaista vaahdottamattakin.)

Tätä voisi ahmia vähän lämpöisenä palatolkulla. Vaikka ihan hyvin se seuraavana päivänäkin maistuu.

Korviksia, korviksia, enemmän korviksia...

Korvakorut syntyvät niin petollisen nopeasti, että tein niitä viikon aikana kai kymmenet. Arvoitus on edelleen, kuka niitä kaikkia ehtii käyttää ja missä ihmeen vaiheessa, mutta onpahan näitä nyt joka lähtöön. Huomaan tekeväni nykyään vähän väliä löytöjä korurasioillani (luit oikein, se on monikossa). Löytöjä, joita en muistanutkaan omistavani. Ei niistä tosin raaski luopuakaan!

Sininen ei yleensä ole ihan omimpia värejäni, mutta noihin pisaraisiin korvakoruihin tykästyin vallan. Niistä tuli jotenkin... ihanasti solisevat.

Toiset siniset ovat pidemmät, mutta paljon yksinkertaisemmat: nelikulmaisia helmiä helmilinkeissä.

Valkeaa ja kultaa tein ajatellen korvakoruja tämän varhaisemman ranneketjutekemykseni kaveriksi. Koruissa käytetyt helmet ovat peräisin samasta setistä. Nämä poikkesivat vähän siitä petollisen nopeasta linjasta. Ei nimittäin sitten ollutkaan ihan tuosta-noin-vain vasemman käden juttu ujuttaa helmiä piikkiin neliön keskelle.

Lämmintä kesää

Jos kesä pysyy näinkin lämpimänä, saattaa näille villaisille pitsirannekkeille hyvinkin löytyä vielä käyttöä. Kyseessähän on siis syntymäpäivälahja tammikuussa merkkipäiväänsä viettäneelle veljeni avovaimolle, jolle sain lahjan tehtyä ja lähetettyä toukokuussa. Mitäpä sitä hyvää ideaa muuttamaan, vaikka sattuisikin olemaan hiukan myöhässä.

Ohje on (pienin muutoksin) Suuresta Käsityö -lehdestä 11-12/2011. Lankana on Novitan Nalle.

Koruvaihde lipsahti päälle

Kun ottaa korupakin mukaan lähtiessään maalle, saa aikaan vaikka mitä. Muun muassa univelkaa, koska ei malta lopettaa illalla ihmisten aikaan kun kerran on pitkästä aikaa päässyt vauhtiin...

Mutta syntyihän niiden iltojen kuluessa tämäkin korusetti, jossa on muovi-, lasi- ja metallihelmiä sulassa sovussa. Ranneketju on pujotettu teräsvaijeriin.

Kun onnittelut myöhästyvät

Joskus käy niinkin, että jonkun merkkipäivä lipsahtaa ikään kuin huomaamatta ohi. Ihan vain silloin tällöin joskus harvoin... Sellaiseen tarkoitukseen tein (ja lähetin) tämän hupsis-pöllön.

Pöllö on ProMarkereilla väritetty Inkadinkadon leimakuva, jolle on lisätty liikkuvat silmät. En voinut vastustaa noita ihania ripsekkäitä silmiä, joilla on erisävyisiä luomivärejä! Tässä käytin keltaisia. Sopivat tuolle pöllölle kuin nenä päähän, etten sanoisi.