Kun onnittelut myöhästyvät

Joskus käy niinkin, että jonkun merkkipäivä lipsahtaa ikään kuin huomaamatta ohi. Ihan vain silloin tällöin joskus harvoin... Sellaiseen tarkoitukseen tein (ja lähetin) tämän hupsis-pöllön.

Pöllö on ProMarkereilla väritetty Inkadinkadon leimakuva, jolle on lisätty liikkuvat silmät. En voinut vastustaa noita ihania ripsekkäitä silmiä, joilla on erisävyisiä luomivärejä! Tässä käytin keltaisia. Sopivat tuolle pöllölle kuin nenä päähän, etten sanoisi.

Eilisen kortti

Äitienpäivän kunniaksi askartelin rakkaalle anopille kortin. Neliökortin etukannen reunasta leikkasin kuviosaksilla suikaleen pois, ja sisäsivulla toistuu vaaleanpunainen lehtipaperi. Vintagekuva on tarra. Toivotukset tekstasin sisäsivulle.

Piti postaamani tämä jo eilen ja toivottamani hyvää äitienpäivää myös blogin lukijoille, mutta kun oli siinä sitten sitä kaikenlaista hässäkkää: äitienpäivän hupsutuksia, jääkiekkopettymyksiä ynnä muita muuttujia... Mutta kyllähän äitienpäivä voi olla ihan joka päivä. Siispä: hyvää äitienpäivää!

Iloista vappua!

Tekaisin vappujuhliin teeman mukaisen kakun. Tosin lasten mielestä siinä taisi olla liian vähän ilmapalloja. Eihän nyt yksi mihinkään riitä... Serpentiinikoristeet saivat heiltä kyllä kiitosta, vaikka niiden kanssa ei sujunutkaan ihan niin kuin olisin toivonut. Vinkiksi voin kertoa, että ne kannattaa suosiolla tehdä marsipaanista, eikä edes yrittää kikkailla millään muilla!

Kakkupohja on neljän munan suklaakakku, tällä omalla variaatiollani. Välissä on kolme banaania viipaleina sekä mansikkarahkamousse:

3 liivatetta
2 dl vispikermaa
250 g maitorahkaa
1-1,5 dl mansikkasosetta
sokeria ja vaniljasokeria maun mukaan

Kostutukseen käytin pakastemansikoiden rasian pohjalle valuneen mansikkamehun sekoitettuna sitruunalimsaan.

Kakun päällä on tomusokeri-margariinikreemi ja sen päällä ticcinomassakuorrute, tuota sinistä jäi sen verran reippaasti yli taannoisesta Star Wars -kakusta että pallosta tuli sitten sen värinen. Heijastuksen maalailin valkoisella pastavärillä päälle.

Serpentiinikoristeet ovat marsipaania (vaaleansiniset ja -punaiset) sekä keltaiset ticcinoa, joka siis oli toooooodella haurasta kuivuttuaan, siksi siitä herui vain pätkiä. Mutta niinhän se on, että vapun jälkeen niitä serpentiinin pätkiä löytyy mitä kummallisemmista paikoista...

Vietimme vappuaattoa ystäväperheen luona grillaillen, ja hyvät ruoat siellä isäntäväki laittoikin. Jälkkäriksi juotiin tietenkin kakkukahvit. Kakun lisäksi veimme muassamme kuvassakin näkyvän pullon omatekoista simaa, joka oli pullotettu tavalliseen muoviseen kivennäisvesipulloon. Eihän sitä sellaisenaan voinut viedä, pitihän siihen toki kunnon etiketti askarrella.

Oikein iloista vappua kaikille!

Kaunista päivää

Välillä on kiva tehdä kortteja varastoon ilman täsmällisen tarkkoja määritteleviä elementtejä. Tämä kortti sopii ihan vain tervehdykseksi, mutta käy hyvin myös onnitteluun. Värit ja materiaalit tosin määrittelevät sen verran, etten kenties ensimmäiseksi ajattelisi tätä kenellekään herrasmiehelle lähettäväni...

Porrastus syntyi nuuttausalustan ja taittoluun avulla.

Kortti suoraan edestä.

Takana on tilaa omalle tervehdykselle.

Tyttökortti, poikakortti

Varastoon kaipailen aika ajoin kortteja, se kun tuntuu kumman tasaiseen tahtiin hupenevan... Olen yrittänyt sitä viime aikoina vähän kartuttaa ja ylläpitää, koskapa välillä tuntuvat nuo muistettavat merkkipäivät yllättävän ihan puun takaa. Tulee kutsuja synttärijuhliin, lisää pirpanoita syntyy, joku menee kihloihin, ai niin miehelläkin on ne nimipäivät milloinkas - oho, huomenna!

Siispä tällä kertaa varastoon jotain prinsessaista, jotain poikamaista.

Brrrrrmm, brrrrrmmm.

Kummipoikanihan kastettiin kylläkin jo tammikuussa, mutta silloin oli suurempi kiirus kakun postauksen kanssa ja juhlallisuuksien kunniaksi askarreltu kortti livahti toviksi unholaan.

Tosi yksinkertainen ja pelkistetty tekemys tällä kertaa. Autopaperi on muistaakseni Tildaa, aaltopahvi on pelastettu jostakin pakkauksesta askartelun ylevämpiin tarpeisiin.

Pienet sievät rasiat

Innostuin kerrankin viikkaamisesta! Kumma juttu, miten nuo pyykkivuoret saavat odottaa viikkaajaa lähes maailman loppuun saakka, mutta paperin viikkaamiseen voi jäädä koukkuun??

Origamirasian taitteluohje löytyi kirjasta Made in home (Nygård, Nygård & Pettinen, WSOY 2012). Ihana kirja tuoksuukin ihan uutukaiselle!

Pikkuisiin rasioihin on kiva pakata vaikkapa korulahjat. Sarjakuvarasia on kooltaan suunnilleen sormusrasiaa vastaava ja se on taiteltu 14x14 cm sekä 15x15 cm papereista. Muut kaksi on taiteltu 23x23 cm ja 24x24 cm papereista sekä vanhan aikakauslehden sivun paloista. Kovin paksua paperin ei kannata olla, jotta taittelu ei muodostu mahdottomaksi tehtäväksi.

Rasioitahan voi sitten koristella lisää tarpeen ja tilaisuuden mukaan: nauhoilla, pitseillä, strasseilla, helmillä, napeilla...