Sävy sävyyn

Idea on napattu ihan suoraan Helmitaivas-kirjasta. En kertakaikkiaan voinut vastustaa näitä korvakoruja. Niin yksinkertaiset, mutta joku minuun vetoava juju niissä silti on. Ehkä se on tuo keveys ja ilmavuus.

Yksi korvis on siis rakennettu kahdesta vaijerinpätkästä, (muovi)kristalleista, kiinnityshelmistä ja korvakorukoukusta. Sävyt valitsin kolmesta vaijerista pujottelemani kaulakorun kanssa yksiin.

Nämä killuivat korvissani jo kertaalleen: teatterissa, yhteensopivina keltaisten korkokenkien kanssa.

Pikkuprinsessan korusetti

Olen tehnyt jo aika mojovan kasan koruja itselleni. Sellaisia aikuiseen makuun sopivia. Mutta voihan näitä tehdä pikkuneideillekin! Ranne- ja kaulakorusetin väkersin ystäväperheen kolme vuotta täyttäneelle tyttöselle. Jouduin kyllä käymään omien tyttärien helmivarastoa vajuuttamassa, sieltä löytyivät vaaleanpunaiset muovihelmet.

Kaulakorun tein yksinkertaisesti pujottamalla helmen ketjuun. Rannekorun helmet pujottelin vaijeriin. Molemmissa on tavallinen hopeanvärinen rengaslukko.

Onnistumisfiiliksiä

Vähän vaihtelua neulomuksiin: pinkit villasukat pitsineulevarrella. Lanka on samaa pinkkiä Seitsemää Veljestä, josta neuloin sminky pinky sukat. Työssä viuhuivat 3,5:n puikot.

Ohje on Novitan nettisivuilta, ja se löytyy myös Novita-lehdestä (Talvi 2009). Kantapään ja kiilakavennukset tosin tein omaan päähän jo iskostuneella ohjeella. Sädekavennuksen varpaisiin tein ensimmäistä kertaa. Sukat ovat suunnilleen kokoa 39-40.

Ennen urakkaan ryhtymistä minua suoraan sanoen vähän hirvitti, sillä kovin tuttuja nämä pitsineuleet eivät minulle ennestään ole. Mutta osasinpas sittenkin, eikä se nyt niin hirvittävän vaikeaa ollutkaan! Olisikohan seuraavaksi vuorossa vaikka palmikkoneuleen opiskelu?

Täsmälleen symmetrisethän sukat eivät tietenkään ole. Eikä käsintehdyssä kai tarvitsekaan olla.

Vielä ennen joulua

Lehdet ovat jo pudonneet puista viimeistä myöten ja ajatukset alkavat väkisinkin kääntyä jouluun: joulukortteihin, -koristeisiin ja -leipomuksiin sekä pukinkonttiin näperreltäviin tekemyksiin.

Tällainen pieni ase arjen harmautta vastustamaan tuli kuitenkin askarreltua. Olkoon se nyt vielä marraskuun ajan ovessa tulijoita tervehtimässä.

Palloja ja piparireunaa

Hillittyä ja hallittua kolmekymppiselle leidille - tästä tuli yksinkertainen kortti ripauksella romantiikkaa. Ehkä hitunen retroakin löytyy mekon pallokuosista. Olen ehkä joskus aiemminkin tehnyt samalla tekniikalla pari mekkoa...

Kortin reunassa käytin taannoin hankkimaani Fiskarsin kulmaleikkuria, jolla saa tehtyä myös nättiä boordia. Sama kuvio toistuu kortin sisäsivulla:

Sisäsivulle sijoitin myös onnittelutekstin, jonka leimasin paperikosta napatulle valmiille "etiketille". Onko noille olemassa joku oma nimikin?

Henkilökohtaiseen onnentoivotukseen tekstasin vielä iänkin, tuohon ruskean reunuksen viereen. Niinhän sitä sanotaan, että vanhuus ei tule yksin; tämä(kin) kortti lähti saajalleen vähän myöhässä...

Vanhan ajan meininki

75 vuotta on jo varsin huomattava ikä. Siksipä merkkipäivän kunniaksi on syytä olla arvokas korttikin. Tällä kertaa yritin puhaltaa siihen oikein vanhan ajan merihenkeä.

Aloin rakentaa kokonaisuutta purjelaiva-aiheisen Artemion leimakuvan ympärille. Testailin erilaisia leimamusteita ja eri papereita, kunnes käsintehdylle paperille Distress Inkin ruskealla leimattu laiva voitti. Vaaleansinisellä värillä leimasin suoraan valkealle korttipohjalle tekstileimasimella kuvion samaan tapaan kuin kerran aiemmin 50-vuotiskortissa. Väri vain näkyy melko haaleana. Molempia värejä käytin kehystämään laivaa. Loppusilauksena lisäsin narurusetin.

Korttia availlessa näkyviin ilmestyy myös ikäluku. Leimasin ensin pohjaksi tuosta jo mainitsemastani tekstileimasimesta rajaamani postimerkkiaiheen vaaleansinisellä. Lehtiteksti on leikattu vanhasta aikakauslehdestä, siinä on aivan sattumanvaraista juttua.

Kun kortin avaa kokonaan, esiin putkahtaa myös hiukan hassutteleva paperiveneaiheinen Tildan paperi. Ajattelin, että sen verran voi sentään poikamaisuudella maustaa päälle seitsemänkymppisenkin korttia. Ruskea paperi on uusiokäyttöön otettua, jostain pakkauksesta säästettyä silkkipaperia - toiselta puolelta kiiltävä, toiselta matta. Muistaakseni tähän laitoin mattapuolen päälle.

Minulle tästä tulevat mieleen tarinat entisaikojen purjelaivoista, takilat, raa'at ja märssypurjeet, pergamenttille piirretyt merikartat... No niin, tunnustan lukeneeni jokin aika sitten John Boynen kirjan Kapina laivalla sekä Patrick O'Brienin Kuninkaan miehen. Sillä saattaa olla osuutta asiaan.

Vadelmaista

Joskus ei vain ota sujuakseen. Siksi tämä kaulakoru joutui odottelemaan valmistumistaan jokusen tovin. Halusin tehdä kolmesta vadelmanvärisestä, Helmimerestä ostamastani helmestä kaulakorun, joka ei olisi liian juhlavaa blingblingiä, vaan säväyttäisi sopivasti arkiasua. Sommittelin yhtä ja toistakin, vaan mikään ei tuntunut sopivan. Siihenpä se töppäsi koko projekti vähäksi aikaa.

Sitten sain käsiini Helmitaivas-kirjan (Johanna Vireaho & Sari Tammikari) ja inspiraatio putkahti takaisin. Yhdistelin isojen helmien kaveriksi mustia helmiä sekä vadelmanvärisiä siemenhelmiä yksinkertaisilla helmilinkeillä. Niskan takaa kulkee kaksinkertainen hopeanvärinen ketju. Niskaan jää keskelle lisäksi pieni helmiriipus. Koru on pitkä, joten lukkoa ei tarvitse.

Kaulakorun värien kanssa käy yhteen kolmeen vaijeriin vadelmanvärisistä siemenhelmistä pujoteltu rannerengas. Seassa on siellä täällä muutama musta välihelmikin sekä neljä nauhanjakajaa. Ei ollut muuten kaikista helpoin operaatio kiinnittää kolmen vaijerin laatikkolukkoa... En ole ehkä koskaan muulloin tuntenut itseäni niin töppösormiseksi! Vaan sainpas kiinni.