Leppikset

Nämä leppäkertut ovat matkalla onnittelemaan - jotakuta joskus! Eli varastoon on tullut tämmöinenkin tehtyä. Maitokahvin ruskealle kartongille on kaikessa yksinkertaisuudessaan liimattu kaistale tuollaista ohutta vihreää käsintehtyä (?) paperia, jonka päälle on liimattu kaistale valkoista paperia, johon onnittelu on tekstattu omin käsin. Leppikset ovat valmiita puukuvioita, luultavasti Tiimarista hankittuja. Nuo pisteet keksin jostain askartelumainoksesta/-lehdestä, en vain enää muista mistä. Leppiksiin ne eivät siinä liittyneet, sen verran muistan. Mutta pisteethän sopivat leppäkerttuihin kuin nenä päähän, ja tekevät tässä ikään kuin polun jota pitkin kerttuset onnittelumatkallaan hipsivät.

P.S Taistelin näiden asetusten kanssa tätä kirjoittaessani ja sain kuin sainkin viimein kuvatkin kohdistettua niin kuin halusin. Pientä säätöä... Lisäksi löysin tuolta bloggerin uumenista tuollaiset hauskat "Toiminnot", joita ajattelin kokeilla: nyt on siis helppoa klikata täällä blogissakin tuo FB:sta tuttu "Tykkään" ja toki myös sen vastakohta, jos siltä tuntuu... Mutta sittenpähän ainakin tietäisin kenelle minkäkinlaisen kortin tahi muun tekeleen voisi kuvitella lähettävänsä. Niin että ruksailkaa rohkeasti, hyvät ihmiset!

Äijämäiset onnittelut

Kortille kuori

Yksi vanhemmista korttitekemyksistäni lähti yllättäen maailmalle. Mutta enhän minä sitä kehdannut ilman sopivaa kuorta luovuttaa. Niinpä pika pikaa värkkäilin asiaankuuluvan lisäosan tälle vihreä-kultaiselle kortille. Materiaalina käytin lahjapaperirullien sisältä paljastuvaa ruskeaa paksua paperia. Koristelun tein tietenkin kortin tyyliin.

Kuoren kiinnitykseen minulla ei ollutkaan muuta kuin tuota perinteistä paksua kaksipuoleista teippiä (laitoin sitä kolme palaa). Ei ole ennen ollut tarpeen, kun itse tehdyt kuoret on laitettu suoraan käyttöön. Tämä kuori taas tuli ystävättären tarpeisiin, niin jotta enhän sitä minä voinut umpeen liimata! Taas siis uusia hankintoja listalle...

Voitto kotiin!

Lomalta palattua kotona odotti iso kasa kaikensorttista postia - mukana tuo arpajaisvoittopaketti Sinellin Facebook-Kesäkisasta! Plus nuo Fiskarsin pikkusakset kiitoksena ihmisten kutsumisesta mukaan kisaan. Oijoi, täytyy ruveta minunkin nyt sitten tutkailemaan noita koruntekojuttuja tarkemmin...

Blingbling beibe

Jotakuta viehkeää leidiä voisi vaikkapa tällä kortilla onnitella. Miksei miestäkin, jonka tietää arvostavan tämäntyyppistä naiskauneutta...

Tuon kultaisen nauhan leikkasin lahjapaperijämän reunasta ja sommittelin rusetiksi liimaamalla. Strassitarra kruunaa blingblingin. Betty Boop on tarra. Sen kanssa meinasi käydä hassusti - se kun osoittautui läpikuultavaksi ja olin jo aikeissa iskeä sen suoraan tuolle mustalle kartongin palaselle!

Sain Bettyn kuitenkin viime hetkellä läntättyä valkoiselle kartongille ja leikattua sitten ääriviivoja myöten. Kartonki oli kumminkin melko järeää, ja kapeissa kohdissa kuten nilkoissa se väkisinkin hieman ruttaantui. Niinpä tein ruttuja kauttaaltaan koko kuvaan, eikä se näyttänyt ollenkaan hullummalta. Bettyn ääriviivat ovat ohuelti kultaiset, mikä ei kuvassa kovin hyvin näy. Siitä kuitenkin tuo nauhan ja rusetin väri.

Loma-askartelu ei ole kyllä niin helppoa kuin voisi kuvitella, varsinkaan jollei ole selkeää visiota tai jos visio ei osoittaudukaan toimivaksi. Vaihtoehtoja kun ei tietenkään ole mukana samalla tavalla kuin kotona laatikoita penkoillessa olisi... Eipä silti, kyllä tälläkin reissulla on askartelutarvikkeita taas ihan kiitettävästi varastoihin haalittu!

"Kun olen lomalla ja kalastelen vaan..."

...ei synny mitään valmistakaan. Otsikko on muuten lainaus Tove Janssonin Kuka lohduttaisi Nyytiä? -sadusta. Hieno tarina.

Loman alussa oli pienoinen piikki askartelutekemyksissä, mutta nyt ei ole viikkokausiin syntynyt mitään valmista. Kaikenlaista reissua ja lomatekemistä on riittänyt riesaksi asti (enkä edes ole kalastanut, paitsi marketin kalatiskillä). Ei vaan, hauskaa on ollut!

Itse asiassa meillä on kuin onkin isännän kanssa yhteinen kaapin tuunausprojekti meneillään, saatiin nimittäin appivanhemmilta tuollainen vanha keittiökaappi. Ylhäällä ja alhaalla on siis ovet, lisäksi on kaksi laatikkoa. Väliin jää matalahko työtaso.

Projekti on toistaiseksi ollut lähinnä isännän heiniä. Vanhan maalin poisto, nääs. Päällimmäisen, valkoisen maalin alta paljastui erikoinen turkoosi väri, sen alta luultavasti petsi. Yläkaapin sisältö on jotain myrkynvihreää... Eikä taida kellään olla aavistustakaan mitä sen alta vielä paljastuukaan.

Melekosen aikaa vievää puuhaahan tuo on, etten sanoisi. Kuumailmapuhaltimen kanssa kun rapsuttelee, se se on ollut näillä helteillä hilpeätä hommaa. Mikäs sitä on ollut sivusta katsellessa. Isäntä-parka sen sijaan oikoo sormi- ja kyynärniveliään urakan päätteeksi.

Vielä on vähän maalinpoistoa tiedossa, sitten hiominen (ei varmaan mikään piece-of-cake sekään, pelkään...) ja minä pääsen vihdoin maalaushommiin! Jaa, pitäisi kai ihan ensin päättää minkä väriseksi tuo laitetaan. Luultavasti pääväriksi tulee valkoinen ja lisäksi joku pirtsakka väri korostamaan joitain kohtia... Vetimiäkin pitää tutkailla, ainakin noihin yläkaappeihin. Siinä sitä on pähkäiltävää. Seuraamme projektia sen edetessä!

P.S. Voitin muuten jotain askartelujuttuja Sinellin Facebook-arpajaisissa! Enpä ole aikoihin mistään mitään voittanutkaan... En malta odottaa, että pääsen asiaa tarkemmin tutkailemaan.

Uimapukuleidi onnittelee