sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Tulppaani josta tulikin ruusu

Mustan sokerimassakuorrutteen alla piileskelee appelsiini-suklaakakku. Tämä herkku oli tarjolla naisten pikkujouluissa, jotka järjestin muutamille ystävättärille. Kakku on tehty Hesarista joskus muinoin talteen otetulla reseptillä. Kakkupohjaan sekä liivatteella hyydytettävään appelsiinitäytteeseen tulee suklaarouhetta, nams!

Kakun koristeluun sain idean Ulla Svenskin Juhlaleivonnaiset-kirjan kannesta. Omani on hieman krouvimpi versio. Koristelussa tuli hieman kiire, joten tein suosiolla isommat "pallerot". Toisaalta en äkkiseltään keksinyt varastoistani pienempää muottiakaan tuohon tarkoitukseen. Nämä on tehty pikkuruisen lasipullon kierrekorkilla keltaisesta sokerimassasta, jonka maalasin lopuksi kultaisella tomuvärillä. Samaan tapaan tein loppusilaukseksi nauhan, joka näkyy ensimmäisessä kuvassa.

Ja kuten otsikosta ilmenneekin, olin alun perin ajatellut kukaksi tulppaania. En ollut muistanut etsiä mistään tulppaanin teko-ohjetta, joten ryhdyin vain puuhaan, ja ajattelin katsoa mitä tuleman pitää. No ruusuhan siitä tuli, mutta nättipä se on sekin.

Terälehtiä leikkasin punaisesta kaulitusta sokerimassasta ihan näppituntumalla, muotoilin massatyökalun avulla ja pääsinpä tässä kokeilemaan uutta muotoilusientänikin ensimmäistä kertaa. Se osoittautui oikein käteväksi apuvälineeksi. Kiinnitin terälehdet sitä mukaa pisaranmuotoisen "nupun" ympärille. Ne tarttuivat hyvin ilman mitään liimoja, kun massa oli vielä taipuisaa ja kuivuivat kiinni toisiinsa. Valmiiseen kukkaan levitin vielä burgundinpunaista kimalleväriä. Blingbling!

Kukan varren ja lehden tein niin ikään sokerimassasta. Lehteä en edes yrittänyt tehdä aidonnäköiseksi, mutta vähän rosoa reunaan sai helposti leikkaamalla vain pieniä viiltoja. Lopuksi kiinnitin lehtiruodin kaulimalla lehden päälle.

Kakun ja kuorrutteen välissä on kreemi kaakaotomusokerista, kuten esimerkiksi kesäisessä kilpikonnassanikin. Vähän oli ongelmia itse kuorrutteen kanssa. Pakkauksessa oli nimittäin vain 250 grammaa massaa, enpä ollut huomannut tarkistaa. Aiemmin olen käyttänyt 500 gramman pakkauksia, joista tosin jää aina yli. Tämä riitti kyllä juuri ja juuri, mutta vaikeus oli sen kaulimisessa oikean malliseksi. Niinpä pariin kohtaan jäi reunalle ammottava aukko ja yhdestä kohdasta massa tuli reilusti yli. Ylijäämästä sain onneksi leikattua paikkapalat. Pahimmat rosot liitoskohdista jäivät kätevästi kultaisen nauhan alle.

Koristeiden liimaamiseen käytin ensimmäistä kertaa elintarvikeliimaa ja se olikin hyvä. Esimerkiksi nauhan kiinnitys oli varsin vaivatonta verrattuna kaupan sokerikuorrutteella liimaamiseen. Reunaa en saanut ihan niin kauniisti aaltoilemaan kuin olisin toivonut, luultavasti johtuen juuri massan naftista määrästä. Mutta vieraille kakku maistui ja sehän on aina se pääasia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)