Järjestimme kotiseudulla lomaillessamme tyttäriemme syntymäpäivien (2+4-v.) kunniaksi pienet kahvikekkerit, kun on noita kummeja ja sukulaisia siellä Kaakkois-Suomessakin. Ja prinsessateemalla mentiin; vanha Barbieni joutui paikkaan, johon se ei ennen olekaan joutunut...
Näitä kakkuja on näkynyt blogeissa ja konditorioiden näyteikkunoissa tasaisin väliajoin. Onhan tämä näyttävä kakku. Eikä ollenkaan niin vaikea kuin voisi kuvitella. Vaikein osuus oli nuken asetteleminen suoraan niin, että kokonaisuus on sopusuhtainen. Nyt kävikin niin, että turnyyri näyttäisi olevan vähän väärällä puolella.
Seuraavalla kerralla osannen välttää tämänkin sudenkuopan.
Pohjana kuuden munan sokerikakkutaikina, jonka jaoin irtopohjavuokaan ja pienehköön kuivakakkuvuokaan. Pohjien valmistuttua leikkasin irtopohjakakusta reunan tasan kuivakakun kanssa, samoin leikkasin keskelle Barbien mentävän reiän. Kuivakakun leikkasin poikittain kahtia. Kostutukseen käytin maitoa. Vähän kuivaksi kakku jäi, kun en uskaltanut kovin runsaalla kädellä lotrata. Oli nähkääs jonkinmoinen arvoitus itsellenikin kuinka tällainen hökötys ylipäätään pysyy kasassa.
Välissä on tuoreita mustikoita ja valkosuklaatäyte:
2,5 dl Flora Vispiä vaahdotettuna
100 g maustamatonta tuorejuustoa
130 g valkosuklaata sulatettuna
Hiukan ripottelin sekaan vielä tomusokeria makeuttamaan täytettä, mutta nämä ovat niitä makuasioita. Täytettyäni kakkusen sommittelin nuken keskelle ja tilkitsin ylijääneillä kakkupohjan palasilla, mustikoilla ja suklaatäytteellä.
Neidon hiuskuontalo kampauksineen piti suojata kelmulla, siitä karu ulkomuoto. Kakku muhi jääkaapissa yön yli. Tähänhän ei sitten mitään kupuja paljon viritellä, joten lienee syytä tarkistaa etukäteen ettei kaapissa ole mitään kovin voimakkaan tuoksuista, joka saattaisi jättää jälkensä kakkuunkin... Minulla kävi tuuri.
Seuraavana aamuna kuorrutin kakun Flora Vispi -vaahdolla. Ja piti vielä lähettää isäni kauppaan hakemaan sitä äkkiä lisää. Sen verran vähän on tullut näiden kermajuttujen kanssa puuhasteltua, että on aika vaikea arvioida minkä verran kermaa mihinkin tarvitaan. Terästin vaahtoa vaniljakastikejauheella, joka myös maustaa vaahdon kivasti. Pursotukset onnistuivat taitoihini nähden hienosti - on se vaan ihmeellistä miten hyvin kylmä kermavaahto asettuu!
Tämän kakun leikkaaminen onkin sitten mielenkiintoinen operaatio, jonka jokainen ratkaiskoon itse omalle kohdalle sattuessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)