Riisipaperipallon muodonmuutos

Joitain ideoita saa/voi/täytyy makustella pitkäänkin, ennen kuin niitä pääsee toteuttamaan. Toisaalta se on monesti vain hyvä juttu. Kuulemma hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vaikka itse usein ryntäänkin suin päin toteutukseen.

No niin, tämä valaisimen tuunaus on antanut odottaa itseään jo tovin jos toisenkin. Netistähän se idea päähän putkahti, kuinkas muutenkaan. Joku oli jossain päin maailmaa tuunannut riisipaperipallonsa valkeilla paperisuikaleilla. Minä kuitenkin aloin haaveilla vanhojen aikakauslehtien suikaloimisesta.

Materiaalin puutteen takia projektin ei suinkaan tarvinnut vartoa. Ennemminkin kyse oli ajasta ja työrauhasta. Päivisin meillä on turha yrittää mitään näin aikaavievää, ja iltaisinkin vähintään isäntä pyörii ihmettelemässä.

Siispä kun jäin kolmeksi viikoksi työmatkaleskeksi, päätin repiä siitä irti edes jotakin riemua. Ja mitäpä muuta se olisi tarkoittanut kuin PROJEKTEJA.

Pari-kolme iltaa vierähti mukavasti valaisimen kimpussa. Ensin liuskojen leikkelyä, sitten ilta liimailua, vähän lisää leikkelyä (koska eiväthän ne liuskat lopulta riittäneet koko palloon!) ja liimailua.

Valaisemiseenhan tuosta hapsukkeesta ei juuri ole, se on myönnettävä. Mutta kyllä sen avulla sentään eteensä näkee, hauskannäköinen siitä tuli ja tunnelmaa se luo mukavasti hämärän laskeuduttua.

Maistuvat muistiaiset

Loppukevään ja alkukesän askarteluteema tuntui sisältävän yllättävän paljon suklaata. Ajatuksen alkujuurihan piilee ikuisuuskysymyksessä: mitä opettajalle ojennetaan lukukauden päätteeksi?

Suklaalevykorttien huippukausi taisi olla ja mennä jo aikaa sitten, mikäli blogeista voi päätellä, mutta väliäkö hällä. Näin ollenhan löytyi helposti googlaamalla ohjeita ja vinkkejä.

Ideahan on siis siinä, että kartongista leikataan ja taitellaan suklaalevylle sopiva "kotelo", joka sitten koristellaan sopivaksi katsotulla tavalla. Eli tästä saa tehtyä mukavan pienen muistiaisen tilanteeseen kuin tilanteeseen (ja niinpä niitä syntyikin open lisäksi kerhotädeille ynnä pari tuliaisiksi sukulaisille ja ystäville).

Helppoa, mukavaa ja näyttävää! Eikä sisältö jää suotta nurkkiin pyörimään. (Ei meillä ainakaan jäisi...)

Hyvää juhannusta!

Suvihalkoa nautiskelimme kylläkin jo koulun päättäjäispäivänä kesäloman alkamisen kunniaksi, mutta tämmöisenhän ehtii vielä hyvinkin tekaista huomiseksi jos oikein innostuu.

Koivuklapiksi on naamioitu unelmatorttu Kinuskikissan tapaan (kirjasta Kinuskikissan helpot suosikit). Päällä on valkoinen sokerimassa, jonka maalasin mustalla pastavärillä koivunrungon näköiseksi. Lehdet ovat myös sokerimassaa.

Oikein makoisaa juhannusta kaikille!

Piirustusinnostus

Piiiiitkästä piiiiitkästä aikaa otin kynät käteen ja ryhdyin piirtelemään. Koko ajatushan sai alkunsa keskimmäisen tyttären nimipäiväkortista, johon piirustelin hilpeän kimalaisen. Sitten alkoi syntyä...

...ja ötököistä siirryin lopulta ihmishahmoihin.

Näitä voi tehdä samalla kun lapset piirtelevät omiaan. Toisin kuin muita askarteluja, joihin heidän on tietenkin aina päästävä osallisiksi. Minkä takia askartelen lähinnä - no, öisin.

En muistanutkaan, että piirtäminen on näin kivaa!

Pienelle rumpalipojalle

Ystäväperheen pikkumies on innostunut rumpuhommista. Tarpeeksi kauan sohvaa paukutettuaan hän sai synttärilahjaksi sähkörummut. Ja tietenkin teemaan sopivan kakun!

Täytetoiveet esitti sankari itse: suklaata ja vaniljaa. Siispä sokerimassakuorrutteen alla oli neljän munan kaakaokakkupohja, jonka välissä suklaarouheella maustettu vanilja-tuorejuustotäyte.

200 g maustamatonta tuorejuustoa

200 g crème fraîche'a

1 vaniljatanko

2 rkl sokeria

1 tl vaniljasokeria

raastettua taloussuklaata

2 liivatelehteä

tilkka vettä

Notkista tuorejuusto ja vatkaa sekaan crème fraîche. Halkaise vaniljatanko terävällä veitsellä ja kaavi siemenet täytteeseen. Mausta sokereilla ja suklaarouheella. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä, purista ylimääräiset vedet pois ja liuota tilkkaan (pari ruokalusikallista riittää hyvin) kiehuvaa vettä.

Kostutin kakun jo tutuksi tulleeseen tapaan kivennäisvedellä. Varsinkin sokerimassakakuille olen sen hyväksi havainnut, koska kuorrutus on itsessään jo niin makea että tekee mieli hillitä sokeriliemien määrää. Niin, ja massan alla oli tietenkin vanha kunnon voikreemi.

Kevät näkyy korteissakin

Kukkealla perhoskortilla toivottelimme jo maaliskuussa onnea 92 vuotta täyttäneelle isotädilleni. Taustapaperista korostin osia kimalleliimoilla. Sen jälkeenpä ei oikeastaan muuta tarvinnutkaan enää tehdä kuin lisäillä hiukan perhosia, pitsiä ja helmiä. Perhosleima tuli joskus kylkiäisinä jonkun askartelulehden mukana, siipiään lepatteleva perhonen on kiiltokuva, joka on liimattu korttiin vain keskikohdastaan.

Kevättä enteili kai haitarikorttikin kukkasillaan - jo tammikuussa! Violetti ja vihreä on yllättävän oivallinen väripari, valkoisella ripauksella syntyi varsin raikas ilme. Malli on helppo, mutta sillä saa aikaan näyttävän kortin.

Lämpimiä lahjoja

Villasukkia tuli syksyn ja talven mittaan neulottua aika monet, onnistuinpa yhdet tekemään itsellenikin jossain välissä. Nämä sukkaparit on neulottu periaatteessa samalla Novitan pitsisukkaohjeella, pienin tuunauksin.

Aikuisten sukkaparissa lankana on lila Novitan Seitsemän veljestä, ja käytössä olivat puikot kokoa 3,5. Kantapää on aloitettu heti pitsivarren jälkeen; varsi ei siis ole yhtä pitkä kuin alkuperäisessä ohjeessa. Lisäksi tein sukkiin sädekavennuksen. Myöhemmin käytin omissa vastaavanmallisissa sukissani kaksitahoista kavennusta (joka kerroksella kaventaen), jota ehkä ennemmin suosittelen tähän malliin.

Vauvan sukissa käytin ohuempaa lankaa: harmaata Novitan Pikkusiskoa. 2,5:n puikoilla neulominen tuntui aluksi tosi hassulta piipertämiseltä, mutta äkkiäkös tuohonin tottui. Sukissa on silmukoita 40, pitsineulevarsi on tehty muutoin samalla yllämainitulla Novitan ohjeella. 

Pitsineuleen jälkeen neuloin kuitenkin muutaman kerroksen 2 oikein, 2 nurin -joustinneuletta, sitten yhden kerroksen *2 oikein yhteen, langankierto, 2 nurin* ja vielä muutaman kierroksen perusjoustinta. Näin syntyivät nilkan kohdalle reiät vaaleanpunaiselle satiininauhalle. Vauvan sukissa pitsineule ei jatku enää joustinneuleen jälkeen, vaan jalkaosa on tavallista sileää neulosta.

Kortit kun tekaisin vielä oheen, niin lahjat jo jatkoivatkin matkaansa uusille omistajilleen.