Joulukalenteri - 3. luukku

Joulukalenteri - 2. luukku

Joulukalenteri - 1. luukku

Melkoista hiljaiseloa tämän vuoden viettänyt blogi(sti) skarppaa nyt vuoden loppumetreillä. Nimittäin Näpertäjän Päiväkirjan historian ensimmäinen joulukalenteri alkaa!

Päätin jatkaa hyvää palautetta saaneita piirustelujani joulukorteissakin. Ihan perinteisimmästä päästä eivät nämä kortit ole, sillä kesäinen ötökkäarmeija seikkailee nyt myös joulutunnelmissa.

Ensimmäinen luukku muistuttelee jo joulurauhasta, kun monella joulukiireet vasta toden teolla lyövät päälle. Siispä toivotan kaikille pitkää pinnaa ja lehmän hermoja (enkä ehkä vähiten itselleni...)!

Kakkusankarit arpoo!

Kurkatkaapas tämän linkin taakse: http://www.bakerixarvonnat.com/wp/giveaways/400leivontatuotepaketti/?lucky=2220

Huikea 400 €:n arvoinen leivontatuotepalkinto arvotaan jo kuuden päivän päästä - pidä kiirettä, että ehdit mukaan sinäkin! Hopihopi!

Leppis

Piirusteluvimma jatkuu. Erilaisia syntymäpäiväkortteja piirtelen jatkuvalla syötöllä, ja useimmissa niissä taitaa seikkailla tämä iloinen leppäkerttu.

Mainio Poni

Kuopus täytti syyskuussa kolme vuotta ja sen kunniaksi hän itse ehdottomasti tahtoi "Mainio Poni"-kakun (hauskasti taipui kaksivuotiaan suussa My Little Pony, ja termi on jäänyt meillä elämään). Ponihan muuttui matkan varrella moneen kertaan, mutta lopulta päädyttiin Sweetie Belleen.

Ja tässä tulos. Kuorrutuksen tein tuttuun tapaan sokerimassasta. Ei muuten ollut ihan niin helppo juttu tuo poni kuin etukäteen kuvittelin! Siinähän sitten sain leikata, liimata ja yhdistäää kuten tietenkin kunnon näpertäjän kuuluukin. Ihan täysin tyytyväinen en ollut lopputulokseen, mutta päivänsankaritar sentään huokaili asiaankuuluvan ihastuneesti.

Täytteeksi laitoin mustikka-valkosuklaamoussen. Kirjoitinkohan reseptiä mihinkään ylös? En edes muista... Jotenkin kummasti tuppaavat tässä elämänvaiheessa jotkut asiat haihtuvan päästä kuin konsanaan tuhka tuuleen. Mutta täytteen väri oli joka tapauksessa ihana, ja kakku maistui hyvältä! Siinäpä ne pääasiat. ;)

Arendelin kuningatar Elsa

Liekö kohtalon ivaa vai mitä, mutta yksi tämän kesän harvoista lämpimistä päivistä osui keskimmäisen tyttäremme Frozen-synttärijuhlan kohdalle! Hiukahkosti nauratti, kun hikipäässä edeltävänä iltana teippailin paperilumihiutaleita ikkunoihin...

Vaan mikäpä siinä, Elsa-kakkua pöytään ja jääpaloja mehukannuihin! Kakku pahalainen vain aiheutti minulle päänvaivaa siinä määrin, että täyte jäi liian vähälle huomiolle jännittäessäni erityisesti ulkoasun onnistumista. Ja niinhän siinä sitten kävi kuin vanhassa sananlaskussa: moni kakku päältä kaunis, vaan silkkoa sisältä. Tai no, ihan syötävää muttei kovin kummoista. Ei siitä siis sen enempää.

Kakun kuorrutus on sokerimassaa, ja Elsan kasvokuva on piirretty leivinpaperin avulla sokerimassalle elintarviketussilla ja pastaväreillä.

Elsan hiukset kuorrutin voikreemillä, joka tietenkin on hieman kellertävää, mutta meni riittävän valkeasta. Napakka ja kestävä jälki oli tällä kertaa sittenkin tärkeämpi kuin täsmälleen oikea värisävy. Mekon kaistale on turkoosia sokerimassaa sekin, mutta maalattu metallinhohtoisella elintarvikevärillä ja päälle ripottelin vielä elintarvikeglitteriä (joita molempia muuten ostin lähi-Cittaristamme!).

Kuusi vuotta täyttänyt päivänsankarimme tuntui olevan tyytyväinen niin kakkuunsa kuin juhliinsa kaiken kaikkiaan, ja sehän se on pääasia.