Uutta oppimassa

Selailinpa joulun jälkeen huvin päiten työväenopiston esitettä. Löysin sattumalta metallityökurssien seasta jotain kiinnostavaa (ei, en osaa kertoa miksi luin teknisen työn osiota): korukurssi. Ensin heitin ajatuksen ilmaan puolivitsillä. Mutta niinhän se vain jäi itämään...

 

...joten siellä minä nyt sitten keskiviikkoisin olen käynyt metallia sahailemassa, viilailemassa, hehkuttelemassa, taivuttelemassa ja juottamassa. Kuvassa on ensimmäinen harjoituskappaleeni, hopealangalla kiinni juotettu kuparisormus. Joka muuten on vielä viimeistelyä vailla, koska siinä välissä sain käsiini hopeaa ja kävin sen kimppuun.

 

Kunnianhimoisena tavoitteena on saada (joskus) valmiiksi kaksi hopeasormusta, joihin kumpaankin tulee kivi-istutus. Jollei kevätlukukausi riitä, täytynee jatkaa syksyllä!

3 x suklaa

Tämä kolmen suklaan juustokakku hyytyy ilman liivatetta. Kunhan malttaa hyydyttää edellisen kerroksen ennen seuraavan lisäämistä. Mutta sehän käy aivan käden käänteessä, kun ottaa pakastimen avuksi.

 

Vinkki, joka ei tosiaankaan ole omani vaan on jostain luettu, paljon käytetty ja hyväksi havaittu: irtopohjavuoan pohjalle kannattaa asentaa leivinpaperi, joka helpottaa valmiin kakun irrottamista ja tarjoilualustalle siirtämistä. Vuoan reunaan voi halutessaan sipaista ohuelti ruokaöljyä. Saattaa se hiukan auttaa kakun irrottamista, vaikka itse ainakin joudun vielä yleensä käymään reunan ympäri ohuen lastan kanssa jotta kakun yläreuna jäisi mahdollisimman siistiksi.

 

Pohja:

175 g Domino-keksejä murskattuna

50 g voita tai margariinia

Sekoita pehmeä rasva keksimurskaan ja painele seos tiiviisti irtopohjavuoan pohjalle.

 

1. kerros:

2 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta (Sunnuntai)

100-200 g maustamatonta tuorejuustoa

200 g taloussuklaata

Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi. Pehmitä tuorejuusto ja lisää se vaniljavaahtoon. Sulata suklaa, lisää hiukan jäähtyneenä vaahtoon koko ajan sekoittaen. Sekoita tasaiseksi ja kaada täyte tasaisesti keksipohjan päälle. Siirrä jääkaappiin tai pakastimeen jähmettymään siksi aikaa kun askartelet seuraavaa kerrosta. Jos laitat kakun pakastimeen, 10-15 minuuttia riittää!

 

2. ja 3. kerros:

2,5 dl Flora Vispiä

200 g maustamatonta tuorejuustoa

150 g valkosuklaata ja 150 g maitosuklaata

Vaahdota Vispi, pehmitä tuorejuusto ja sekoita kermavaahtoon. Jaa vaahto kahteen kulhoon. Sulata ensin valkosuklaa. Sekoita se toiseen vaahtoon ja kaada seos taloussuklaakerroksen päälle. Tasoita ja siirrä pakastimeen 10 minuutiksi.

Sulata maitosuklaa, sekoita loppuun vaahtoon, kaada jähmettyneen valkosuklaakerroksen päälle ja tasoita. Laita koko komeus jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai seuraavaan päivään. Koristele vaikkapa suklaalastuilla ennen tarjoilua - kuvan kakun päällä on valko- ja maitosuklaata juustohöylällä levyn reunasta vuoltuna.

Ehkä hieman yllättäen maitosuklaakerros tuntui jähmettyneen kaikkein napakimmaksi. Voi olla, että siihen sattui suhteessa eniten suklaata, jaoin näet tuon 2. ja 3. kerroksen vaahdon aivan silmämääräisesti kahtia. Jos tulen tehneeksi tätä herkkua toistekin, saatan vaihtaa tumman ja maitosuklaakerroksen paikat päikseen.

Tai kokeile sinä ja kerro miten onnistui?

Yksinkertaisesti hyvää ystävänpäivää!

Ystävänpäivä meinasi päästä yllättämään. Projekteja on kasaantunut kummasti tähän helmikuulle, eikä tehtävää ja päänvaivaa vähäisimpänä tuota tammikuussa alkanut työväenopiston metallikorukurssi (josta enemmän tuonnempana).

Olin jo luovuttaa ystävänpäiväkorttien suhteen, ideoitakaan ei tuntunut päässä pyörivän ylimääräisiä. Päädyinpä kuitenkin maanantai-iltana plarailemaan paperivarastoani ja löysin DCWV:n ihanan Trés Chic-paperikon täynnä glitterillä kyllästettyjä papereita. Ja kas kummaa, seasta löytyi myös hillitympi, ystävyysaiheisilla teksteillä koristeltu paperi. Tekstileima on Papermanian Art Deco-sarjaa.

Yksinkertaisempaa saa hakea. Kahdeksan korttia syntyi tosi nopeasti. Toisaalta kimallus yhdistettynä craft-korttipohjaan luo kivasti kontrastia. Eikä minun maullani ja tyylilläni varustettu henkilö yksinkertaisesti osaa lisätä tuohon enää koristeita. Ei ainakaan mitään kimaltavaa.

Kauniit paperit puhukoot puolestaan: oikein loistavaa ystävänpäivää!

Minä ompelin!

Hohoo, ihmeitten aika ei tosiaan ole ohitse. Sain kuin sainkin aikaan lasten paljon puhuman ja hartaasti toivoman nukenkeinun - ompelemalla. Ja vieläpä ihan ajoissa pukinkonttiin.

 

Kankaat ovat Ikeasta joskus ostettuja. Kaavan ja mitat otin Nuken omat vaatteet-kirjasta (Anne Grethe Gaaserud/Tammi), mutta kiinnitystä muokkasin (mielestäni) järkevämmäksi. Ajatuksena oli näet saada keinu näppärästi roikkumaan ovenkarmeihin kiinnitettyyn leuanvetotankoon.

Kirjan ohjeessa keinun kiinnitysnauhoissa kikkailtiin rautalangan ja neppareiden kanssa, mutta ne ajatukset hylkäsin hetikohta. Harkitsin tarrakiinnitystä, mutta totesin etteivät lapset kuitenkaan saa keinua itse ripustettua ylös tankoon joten on aivan sama yksinkertaisesti vain ommella nauhat kiinni keinun yläsaumaan ilman sen kummempia kommervenkkejä. Sitä ennen pujotin kumpaankin nauhaan puisen verhorenkaan. Renkaat blokkasin lopuksi vanhalla kunnon hevosenhäntäsolmulla. Nyt keinu roikkuu parin s-koukun varassa omalla paikallaan.

Oi! Tunnustus!

Voi että sentäs, Korttitivolin StarAnna muisti minua ihastuttavalla yllätyksellä. Tunnustus ilahduttaa aina kovasti. Iiiiiso kiitos, siis!

 












Tämän tunnustuksen tarkoituksena on saada huomiota suhteellisen uusille blogeille, joilla on alle 200 lukijaa.

Säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.

2. Valitse 5 ihanaa (alle 200 lukijan) blogia, jolle haluat tunnustuksen antaa ja kerro se jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3. Toivo, että ihmiset joille tunnustuksen jätit, jakavat sen eteenpäin.

 

Pitkällisen harkinnan ja vatvomisen päätteeksi haluan antaa tunnustuksen eteenpäin seuraaviin ihania ja inspiroivia tekemyksiä esitteleviin osoitteisiin:

 

Lumikissalle Lumikissan aarreaittaan,

Paperia ja lankaa... joskus paperilankaa,

Pauliinalle PapunKakut-blogiin,

Santulle Santun Majaan sekä

Millalle Mustesormi-blogiin.

Kulho, vati, kori?

Mikähän tämä tekemys mahtaisi olla nimeltään? Muodoltaan se muistuttaa minusta enemmän kulhoa kuin koria. Kulhosta tulee kuitenkin mieleen ennemmin lasi-, keramiikka- tai posliiniastia. Vadiksi se lienee pienikin. Joku astiantapainen se selvästi yrittää olla. Siis virkattu korikulho?

Koriin käyttämäni trikookuteen jäämistä sen virkkasin. Joulun alla täytin sen suklaakonvehdeilla ja vein ystäväperheelle joulutervehdykseksi. Toki muistin kuvata sen vasta sellofaaniin käärittynä... Voi pojat, olipa vähän yhtä ja toista muistettavaa (ja unohdettavaakin) askaretta ennen joulua!

Uusi vuosi, uudet tumput

Hyvää uutta vuotta! Kauheaa vauhtia kasvava kuopuksemme sai uuden vuoden kunniaksi uudet villatumput lämmittämään pikku kätösiään. Sillä kyllähän ne pakkassäät vielä palaavat, palaavathan!?

 

Lanka on Novitan Bambinoa, jota käväisin miehen siskon kanssa välipäivinä Novitan tehtaanmyymälästä hankkimassa. Hankittiin siinä sitten pari (siis aika monta...) kerää vähän kaikenlaista muutakin ihanaa lankaa.

Neuloin nämä puikoilla 3,5 koska ne olivat ainoina reissussa mukana. Ihan hyvät tuli. Silmukoita on 32. Ranneosan neuloin kierteisellä joustinneuleella, siis 1 oikein takareunasta, 1 nurin. Tutustuin tähän tapaan ensimmäistä kertaa neuloessani veljelleni sukkia pukinkonttiin. (Ne unohdin tietenkin kaikessa tohinassa kuvata, sillä hiukan viime tippaanhan se projekti meni - ehti sentään kuitenkin.)

Tumppuosa on sileää neuletta, loppuun tein sädekavennukset. Viimeistelin lapaset kirjomalla niihin samalla langalla kukkaset. Vaikka ne kyllä näyttävät ehkä enemmänkin palmuilta. Mutta pääasia on, että kuviot piristävät lämmittimiä kivasti.