Kas näin heiluu kassi...

Minulla kun ei noita käsilaukkuja ole vielä lähellekään riittävästi... Mutta kun harjoittelin pontevasti virkkaamaan isoäidin neliöitä, niin jotainhan näistä harjoituskappaleistakin piti kasata. Etteivät jää tyhjänpanttina kaapin nurkkiin pyörimään.

 

Niinpä tein niistä pienen käsilaukkusen. Siihen mahtuvat passelisti lompakko, puhelin ja avaimet, ehkä lisäksi vielä pieneksi taittuva ostoskassi. Täti Moonika on valmis shoppailukierrokselle!

Nykyään tämäkin sujuu

Ensi yrittämällä kakku näytti melko surulliselta (nimittäin tältä). Tosin mainetta ja kunniaahan kyseinen pläjäys on kerännyt; en malttanut olla laittamatta kuvaa Facebookin Ei menny niinku Strömsössä-ryhmän seinälle, ja sieltä se bongattiin samannimisen kirjan kakkososaan julkaistavaksi.

Vaikka kuinka kuuluisa läjä onkin, päätin skarpata ja opetella tekemään kakusta tarjoilukelpoisenkin version. Ja vikahan oli juuri siinä missä epäilinkin sen olleen: liian iso taikina suhteessa kakkuvuoan kokoon. Puolikkaalla ohjeella minunkin vuoassani saa aikaan ihan edustuskelpoisen paholaisenkakun.

Kakun kaverina maistuu mainiosti kotitekoinen caffe latte.

Vinkki: Juhlallisemman ilmeen kakulle saa helposti sulattamalla maitosuklaata ja valuttamalla sen kakun päälle. Loppusilaukseksi voi ripotella esimerkiksi pähkinärouhetta.

Nallukoita

Aika paljon vauvoja tuntuu maailmaan putkahtelevan. Siispä vauvakorteille on jatkuvasti tarvis. Nallukkaleima tuntuu käyvän siihen tarkoitukseen paremmin kuin hyvin - molemmille sukupuolille.

 

Poikanallelle leimasin, leikkasin ja liimasin nenän, masun, korvat ja anturat sinivalkoruudullisesta paperista sekä sydämen punaisesta kartongista. Ihan hauska tekniikka. Muuten molemmat nallet on väritetty Promarkereilla. Tekstit kirjoitin itse. Tyttönallella on lisänä Made with love -metallikoristesydän.

 

Tosin miksikäs ei taipuisi nalle myös ihan synttärionnitteluunkin. Kirjoitin tekstin tällä kertaa sydämeen ja pidin kortin melko yksinkertaisena.

Varastoon

Löysin taas inspiraation paperiaskarteluunkin, kun hankin vähän uusia tarvikkeita. Johonkinhan tätä pesänrakennusviettiä pitää purkaa, kun ei nyt ole lastenhuonetta tarve laittaa ja vauvanhoitotarvikkeetkin ovat tallessa ennestään... (Pinnasänky pitäisi kasata, vaan sen mies lupasi laittaa sitten kun olen vauvan kanssa sairaalassa. "Ettei sun tartte yöllä pujotella ton mahas kans." Tämä kai oli kohteliaisuus, olihan?)

 

No mutta, korttivarasto kasvaa ja vahvistuu siinä missä mahakin.

 

Vähäksi aikaa näitä nyt on, jos vaikka sattuisi käymään niin ettei hetkeen taas pääsekään askartelutilpehöörien kimppuun...

Virkattu kori

Virkkausmania jatkuu. Vaihdoin vain paksun langan vielä paksumpaan trikookuteeseen ja kännykkäpussit koriin. Suuntaa-antava ohje löytyi Novitalta, jälleen kerran. Kude ei kylläkään ole samaa, ei sinne päinkään.

 

Olenhan minä tätäkin projektia suunnitellut jo pidemmän aikaa ja kaupoissa katsellut tämän tyylisiä koreja. Ja joka kerta todennut ettei kai tuo nyt niin vaikea voi olla itse toteuttaa. Eikä se vaikea ollutkaan. Kun vain sai itsestään aikaiseksi.

 

Sisältö sieltä vähän pilkistää. Siitä ja vasemmalla puolella näkyvästä puisesta huonekalun osasta voipi kenties arvailla, sikäli mikäli niistä mitään tolkkua ottaa, että meilläkin valmistaudutaan johonkin. Jo kolmatta kertaa.

Sulat korvissa

Olin jo aika pitkään katsellut ihailevasti muodissa olevia sulkakorviksia ja haaveillut tekeväni itsellenikin jotkut sellaiset - ja lopulta toteutin ajatuksen. Nämä ovat todella yksinkertaiset mutta herkät.

Koteja kännyköille

Naapurinrouvat tilasivat minulta kännykkäpusseja. Tilaajia oli toistaiseksi kylläkin vain kaksi. Homma lähti vähän lapasesta kun löysin helpon ohjeen paristakin eri lähteestä (Novita/DROPS Design).

Paksulla akryylilangalla (Novitan Katri) ja viitosen koukulla sain aikaan napakkaa jälkeä ja valmista nopeasti: tekaisin päivän mittaan lopulta kaikkiaan kuusi pussukkaa ja seuraavana päivänä vielä yhden lisää. Sitten loppui se lanka.

Muutaman ensimmäisen tein yksinkertaista mallia muuntelemalla "ripustuslenkin" pituutta: pari ranteeseen menevää, yksi kaulaan ripustettava, yksi lyhyt lenkki. Sen jälkeen alkoi syntyä läpällisiä muunnelmia. Näistä kaksi on ihan vain päälle käännettäviä läppiä (harmaa-vihreät) ilman mitään kiinnitystä. Yhteen laitoin nappikiinnityksen - hauska leppäkerttunappi on väriläiskä muuten harmaassa pussukassa.

Nämä pussukat on tehty älypuhelimille sopiviksi ja ainakin Nokia Lumia 610 mahtuu pienimpiinkin ihan sujauttamalla. Muutama on hitusen leveämpiä malleja, joita sovitin isännän jonkin verran isommalla Nokia E7-puhelimella.