Vanha kunnon keikaus

Olin jo onnistunut unohtamaan, että tällainenkin herkku on olemassa. Keikauskakku oli suorastaan bravuurini joskus silloin muinoin, kun asuin vielä vanhempieni katon alla. Törmäsin siihen uudestaan selaillessani Ulla Svenskin Lempileivonnaiset-kirjaa.

 

Minun käyttämäni resepti löytyikin perinnöksi saamastani äidin reseptivihosta ja kuuluu sanasta sanaan näin:

 

Vuokaan: voita, fariinisokeria 3/4 dl, 1 tölkki ananasta, kirsikoita

 

Taikina:

100 g voita

1 1/2 dl sokeria

2 munaa

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

1 1/2 dl vehnäjauhoja

 

1. Voitele vuoka, ripottele fariinisokeri pohjalle.

2. Aseta valutetut ananasviipaleet vuoan pohjalle ja kirsikka keskelle anan.

3. Vaahdota voi ja sokeri, lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten.

4. Lisää vehnäjauhot joihin on sekoitettu leivinjauho ja vaniljasokeri.

5. Kaada taikina vuokaan hedelmien päälle. 175 astetta n. 45 min.
6. Kumoa hiukan jäähtyneenä.

Äiti kirjoitti sen kyllä kauniimmalla käsialalla. Kirjoitusvirheineenkin.

Minä en ole koskaan ollut säilykekirsikoiden kaveri, joten olen aina korvannut reseptin kirsikat paistonkestävällä hillolla, yleensä vadelmahillolla. Niin nytkin.

Enkä muista, minkäkokoisissa tölkeissä ananasrenkaat tavattiin ennen myydä tai minkäkokoista tölkkiä ohjeessa tarkoitetaan, tai edes sitä minkäkokoiseen kakkuvuokaan olen ennen kakkuni leiponut, mutta nykymaailmassa tarvitsin kaksi tölkkiä ananasrenkaita. Sellaista "normaalikokoista" tölkkiä siis, jossa yhdessä on neljä rengasta. Yksi rinkula jäi leipurille välipalaksi.

Ihan niin nätisti ei kakku keikahtanut kuin ennen vanhaan. (Repaleinen reuna on siellä takana, ei kerrota kenellekään...) Saattoi tosin käydä niin, että tuli joku mystinen keskeytys - kumma juttu kerrassaan - ja kakku joutui odottelemaan ja jäähtymään pykälän verran turhan kauan... Parempi onni ensi kerralla.

P.S. Blogi on askarreltu nyt myös Facebookiin, joten tervetuloa sinne(kin) klikkailemaan ja tykkäilemään ja kommentoimaan!