Muffinipäivä

Eräänä päivänä oli ihan selvästi muffinipäivä. Vai pitääkö nykyään sanoa kuppikakku? Mitä eroa näillä muka on, voisiko joku valaista?

Joka tapauksessa kaivoin vanhan luotto-ohjeeni esille. Se on Anni-Helenan leivontakirjassa, jonka olen saanut 4-vuotissynttärilahjaksi! Perinteikäs ohje, siis.

Tällä kertaa tein muffineja 12 kappaletta, mutta määrähän riippuu tietenkin aina vuokien koosta. Kuvassa näkyvään ohjeeseen olen aina lisännyt jotain makua: marjoja, hilloa, suklaata... Tällä kertaa kaivoin kaapin kätköstä kuivattuja karpaloita leivonnaisia piristämään. Ai niin, ja vähensin jonkin verran lisääntyneen täytekakkukokemukseni perusteella leivinjauheen määrän yhteen teelusikalliseen.

Nämä muffinit tehdään muuten sokerikakkutaikinan periaatteella, mutta kuivien aineiden kanssa taikinaan lisätään lopuksi voisula. Olen joskus käyttänyt myös juoksevaa margariinia, joka ajaa asian ihan yhtä hyvin.

Sokerin ja munien vatkaamiseen olen viime aikoina käyttänyt äitini perintöä, Kenwoodin yleiskonetta, jolle lopulta päätin raivata tilaa keittiön kaapista. Ja täytyy sanoa, että toimenpide kannatti vaikka isäntä suhtautui asiaan ensin varsin nihkeästi. On vain niin paljon näppärämpää kun kädet ovat vapaat tekemään muuta koneen vatkatessa taikinaa tai kermaa tai kreemiä, eikä tarvitse olla naimisissa sähkövatkaimen kanssa! Leipurin hartiatkin kiittävät.

(Koneeseen kuuluu kaiken maailman lisäosia, muun muassa lihamylly. Pitäisiköhän joskus kokeilla jauhelihan mylläämistä itse...?)