Naapurissamme asustelee ihana vilkas pikkumies, joka on aivan hirmuinen Mikki Hiiri-fani. Eipä tarvinnut paljon synttärikakun teemaa miettiä.
Kuuden munan kakkupohjaan nappasin tällä kertaa ohjeen Ulla Svenskin Juhlaleivonnaiset-kirjasta:
6 kananmunaa
2 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon siivilän läpi varovasti sekoittaen. Kaada massa voideltuun ja jauhotettuun vuokaan ja paista uunin alatasolla 175 asteessa noin 40 minuuttia. Leikkaa hyvin jäähtynyt kakkupohja kolmeen kerrokseen.
Kakun kostutin kivennäisvedellä. Täytteeksi valittiin kiiviä (4 kpl) paloina sekä mansikkamousse:
500 g (pakaste)mansikoita
6 liivatelehteä
2,5 dl Flora Vispiä
150 g ranskankermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1,75 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
Laita liivatelehdet runsaaseen kylmään veteen likoamaan. Vaahdota vispi. Lisää ranskankerma ja tuorejuusto vaahtoon. Kaada pakastemansikoista sulanutta mehua kattilaan (n. 0,5 dl). Murskaa mansikat haarukalla soseeksi ja lisää vaahtoon. Lisää myös sokerit. Kuumenna mansikkamehu kattilassa kiehuvaksi ja liuota siihen liivatteet. Kaada liivatemehu mansikkamousseen tasaisena nauhana koko ajan sekoittaen.
Kostuta ensimmäinen kakkulevy, lisää päälle puolet kiivipaloista ja puolet mansikkamoussesta. Nosta päälle toinen kakkulevy, kostuta, lisää loput kiivit ja mousse ja nosta viimeinen kakkulevy kanneksi. Kostuta ja laita jääkaappiin hyytymään. Kasauksessa kannattaa käyttää apuna kakkurengasta, esimerkiksi irtopohjavuoan reunaa. Silloin kakku pysyy paremmin kuosissaan.
Kakun kuorrutus sekä koristeet ovat sokerimassaa. Kuorrutteen alla on voikreemi, jonka tein nyt toista kertaa Oivariiniin. Ihan hyvin sekin toimii ja levittäminen on tosi helppoa ja nopeaa verrattuna leivontamargariiniin, voista puhumattakaan!
O-kirjaimen Mikki-naaman piirsin elintarviketussilla mallista, joitahan löytyy esimerkiksi netistä loputtomasti erilaisia. Monilta meiltä taitaa Mikki-malleja löytyä kotoa lehtikoristakin. Tai palapelipinosta. Tai vaatekaapista. Tai...
Korvien kanssa oli pientä säätöä ja ensimmäinen pari päätyikin biojäteastiaan. ("Meidän roskiksessa on ihan tavallisia asioita. Niinku Mikki Hiiren korvat..." mutisi mieheni jäteastian avatessaan.)
Tämän toisen parin kanssa jätin turhat kikkailut sikseen ja tyydyin tasaisiin pallokorviin. Reunasta silpaisin pois pienen palan, jotta korvat asettuisivat paremmin kakun hiukan pyöristettyyn reunaan. Lisäksi työnsin kaksi cocktail-tikkua kummankin korvan silpaistuun reunaan tukikepeiksi ja korvat kuivumaan!
Kenties pientä kehittelyä korvasysteemi vielä vaatisi, pyrkivät nimittäin toisesta reunastaan hiukan irvistämään vaikka laitoinkin elintarvikeliimaa väliin. Vaan asiansa ajoivat ja aika nopeasti kakku juhlapöydässä hupeni siihen pisteeseen että korvat nostettiin sivuun. Kivasti toimii tuo kiivi-mansikka yhdistelmä!
