Alkukesän klassikko

Viime viikolla maalla vieraillessa tuijotin päivän verran lapsuudenkotini puutarhan raparperipensasta kuola valuen. Jokohan sieltä saisi piirakkatarpeiksi? Saihan sieltä.

Piti kaivella nettiä löytääkseni mahdollisimman yksinkertaisen ohjeen, sillä jostain kumman syystä isäni keittiönkaapeissa leipomusainekset eivät varsinaisesti vie kovinkaan montaa hylly(sentti)metriä. Löysin sopivan reseptin Valion sivustolta. Tosin sitäkin piti vielä tuunata.

Näin minä sen tein:

7 dl raparperia paloina ja

2 dl sokeria

keitin hillokkeeksi, josta valutin enimmät nesteet pois (ja talteen). Jätin hillokkeen jäähtymään.

2 dl vehnäjauhoja,

2 dl grahamjauhoja ja vielä

2 tl leivinjauhetta

sekoitin hyvin yhteen ja laitoin odottamaan.

1,5 dl sokeria sekä

1 kananmuna

vatkasin sekaisin omassa kulhossaan. Niiden joukkoon lisäsin

0,75 dl voisulaa ja

2 dl maitoa

ja lisäsin sitten jauhoseoksen.

Taikinan levitin voideltuun vuokaan, ja päälle levitin hillokkeen. Piirakka kypsyy 175-asteisessa uunissa puolessa tunnissa.

Eilisen, kotona tehdyn version paistoin Ikeasta hankitussa piirakkavuoassa, josta piirakka on helppo nostaa pois, koska pohja on irrallinen. Hirmu näppärä kapine! Olin myös osannut varautua vaniljakastikkeella. (Sunnuntain vaahtoutuva vaniljakastike on muuten mukavan paksua ja kastikemaista vaahdottamattakin.)

Tätä voisi ahmia vähän lämpöisenä palatolkulla. Vaikka ihan hyvin se seuraavana päivänäkin maistuu.