Tampere on muuten oikein kiva kaupunki asua, mutta täällä marketista ei saa kunnon ruislimppua. Kaiken maailman riäviä kyllä on hyllyt pullollaan. Ajatelkaa mikä kulttuurishokki kymenlaaksolaisplikalle, joka on tottunut siihen että lähikaupan leipähyllystä voi valita mieleisensä paikallisen leipomon ruislimpun! Tähän asti olen siis aina muistaessani raijannut kotiseutumatkoilta tuomisiksi vaikkapa Tuomon Luomua.
Sitten eräänä päivänä isäntä otti ja luki Kotivinkkiä (17/2010) missä lie mielenhäiriössä. Ja löysi sieltä ruisleipäohjeen. Ja tuli ja ehdotti minulle - luultavasti puolileikillään - että pitäiskös kokeilla. Isäntäparka ei ehkä muistanut ottaa huomioon innostumaan herkkää luonnettani. Kun sitten ostoslistaan rustasin ruisjauhoja, piimää ja tuorehiivaa, mies katsoi minua hivenen hitaasti ja kysyi: "Ai meinasit sie ihan tosissaan?" No meinasinhan mie, kun kerta puheeksi tuli.
Siispä juurta laittamaan. Ensin hapatin: 2,5 dl piimää ja saman verran ruisjauhoja. Tämän annettiin tekeytyä reilut kolme vuorokautta (ohjeessa sanottiin 2-3 vrk), muutaman kerran välillä sekoittaen kunnes hapatin "kuplii ja tuoksuu raikkaan happamalta".
Siitä kuplimisesta en kyllä mene vannomaan, mutta joka tapauksessa sitten tein itse juuren lisäämällä hapattimen haaleaksi lämmitettyyn 1,5 litraan vettä, lisäsin litran verran ruisjauhoja ja sekoitin puuromaiseksi. Ja taas odoteltiin, tällä kertaa kymmenisen tuntia - kunnes kuplii ja niin edelleen. Tässä kohtaa kyllä kuplikin, oikein selvästi joten ainakin jossain kohtaa meni ihan oikein.
Lopulta päästiin leipomaan. Taikinajuureen lisättiin 25 grammaa hiivaa, 1,5 ruokalusikallista suolaa ja alustettiin sekaan 1,5-2 litraa ruisjauhoja, siis kunnes taikina irtoaa reunoista. Joko olen onneton alustamaan taikinaa tai sitten ohjeet ovat aina alakanttiin, mutta minulla menee enemmän niitä jauhoja oli kyse sitten pullataikinasta tahi (näemmä) leipätaikinasta. Sitten ripoteltiin taikinan pinnalle jauhoja ja - yllätys, yllätys - odoteltiin. Enää pari tuntia ja sitten:
Kappas vain, johan on kohonnut! Otin tässä vaiheessa talteen parisataa grammaa taikinaa seuraavaa kierrosta varten juureksi, kuten ohjeessa kehotettiin. Sen säilöin pakastimeen.
Lopulta pyörittelin neljä limppua, jotka saivat taas puolisen tuntia liinan alla kohoilla ennen uuniin pääsyä. Haarukalla pistely tietenkin ensin. Paistamisessa oli tällainen jännä kikka: uuni lämmitetään ensin 250 asteeseen, limput uuniin ja heti loivennetaan 200 asteeseen. Sitä ei ohjeessa sen kummemmin selitetty, tietääkö joku viisaampi miksi näin?
Reilut 35 minuuttia leivät olivat uunissa, kahdessa erässä koska pellille mahtui vain kaksi limppua kerrallaan. Niin että yötöiksihän se taas meni. Mutta tulipahan limppua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)