Pääsiäisen suklaamunakakku

Vietimme pääsiäistä veljen perheen luona, eikä tälle yökyläretkelle tietenkään tyhjin käsin lähdetty. Pyöräytin viemisiksi Kodin Kuvalehden kalenterista bongatulla helpohkolla reseptillä suklaajuustokakun.

Pohja:

175 g Domino Minttu -keksejä murskattuna

50 g sulatettua voita

Täyte:

4 liivatelehteä

1 rkl kahvia

1 levy (200 g) taloussuklaata sulatettuna

200g maustamatonta tuorejuustoa

1,25 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

3 dl kuohukermaa

Suklaasula sekoitettiin tuorejuuston kanssa, sokerit perään. Kiehuvaan kahvitilkkaan liuotettiin liotetut liivatelehdet ja ne sekoitettiin suklaamössöön. Vasta lopuksi lisättiin vaahdotettu kuohukerma. Koko vaahto tietenkin vuoan pohjalle painellun keksimurupohjan päälle ja jääkaappiin hyytymään. Aika helppoa!

Seuraavana aamuna koristelin vielä kakun suklaamunan puolikkailla, taloussuklaarouheella jota vuolin levyn reunasta juustohöylällä sekä uunissa paahtamallani cashewpähkinärouheella. Kuljetin kakun parin tunnin automatkan vuoassaan ja kakkulaatikossa (kylmäkallen kera), mikä osoittautuikin hyväksi ideaksi: kakkunen oli tarjoiltaessa melko pehmeä ja löysähkö. Ehkä ensi kerralla yksi liivatelehti enemmän? Se pysyi kyllä ihan nätisti kasassa, mutta sen leikkaaminen olikin hiukka toinen juttu. Mutta maussa ei ollut valittamista, oli täyteläisen suklainen herkku!

Paidasta pipoksi

Tein tämän kevyen kevätpipon esikoiselle jo viime keväänä. Nyt se on taas kaivettu kaapin perukoilta esiin, kun on tuo aurinko ryhtynyt lämmittämään ilmaa sen verran ahkerasti.

Oma vanha pesussa kutistunut (?) t-paitani koki siis nopean, näppärän ja helppoakin helpomman muodonmuutoksen: nelikulmaisiksi leikatut kaksi kappaletta, kolme suoraa saumaa plus resori reunaan. Tämän malliset pipot tuntuvat olleen muksuilla muodissa jo jonkin aikaa.

Tytöntyllerölle

Tytöntylleröisen ristiäiskaakku lähti tänään maailmalle - hattaraisen hempeänä niin kuin taannoin korttikin. Näin isoa kakkua en olekaan ennen väkertänyt, vähän jännitti! Itse asiassa vatkasin 10 munan taikinan boolimaljassa... Hankin samaan syssyyn myöskin reunavuoan, joka on kätevästi säädettävää mallia eli jatkossa voi tehdä kakkuja halkaisijaltaan 18-30 senttiä.

Uutta oli minulle myös se, että itse kakku oli porkkanakakku (Kinuskikissan) hedelmätäytteellä ynnä Lemon curdilla. Tein kakun ihan jollain netistä löytämälläni ohjeella ja kyllähän siitä vähän normitäykkäripohjaa tiukempaa kamaa tuli. Toivottavasti kostutus oli riittävä. Jos joskus toiste teen samantyyppistä täytekakkua, fiksaan varmaan sokerikakkupohjan porkkanaiseksi.

Kuorrutus on vanhaa tuttua sokerimassaa, hommasin vaaleanpunaisen valmiiksi värjättynä. Ostin tuollaisen reunamuotinkin, jolla saa sievän reunanauhan kakkuun. On se vaan hieno ja näppärä! Tosin nauhaa on aina vähän hankala käsitellä, joten päätin ihan suosiolla tehdä sen kahdesta kappaleesta. Mutta enhän minä tietenkään mitään mittaillut, joten jouduin tekemään vielä hassun minipätkän paikkaamaan reunaan jäänyttä koloa. Sen sitten naamioin sokerikukilla. Kukat on tehty daisy-muoteilla sokerimassasta, keskelle liimasin sokerihelmiä elintarvikeliimalla.

Vaan jotain uutta koristeissakin on. Tossut nimittäin näpersin marsipaanista, joka totta vie onkin paljon muovailtavampaa kuin sokerimassa. En itse pidä marsipaanin mausta, mutta eipä noita koristeita kai kukaan juuri koskaan oikeasti syökään, joten sama se (enkä kyllä itse päässyt maistelemaan tätä kakkua muutenkaan, joten maistajat kertokoon mielipiteensä!). Valkoiset rusetit tein kuitenkin sokerimassasta.

Tossukoristeen valkoinen pohja on jälleen kerran sokerimassaa, painoin sen Teema-kulholla pyöreään muotoon ja rullailin reunan ihan tavallisella taikinapyörällä. Nimen kirjoitin mustalla elintarviketussilla ja loppusilaukseksi lisäsin tossujen väliin kaksi pientä sokerikukkaa. Koriste kaakun päälle ja voilà!

Hyvää nimeä, pikkuinen Eeva-Kaisa!

Yllätys, yllätys - vauvakutsut!

Ystävättärelle järjestettiin yllätyksenä vauvakutsut, ja oma osuuteni järjestelyissä oli nyyttäriperiaatteella pidetyissä juhlissa luonnollisesti kakku. Olin jo aiemmin kehitellyt tämän sydämen tapaista "lahjapakettia" mielessäni, ja nythän sen toteuttamiseen tuli oivallinen tilaisuus. Itse asiassa ilman rusettia kakku muistuttaa hyvin paljon erästä aikaisempaa tekemystäni, jota nautittiin niin ikään naisten juhlissa.

Yllätys on vielä myös tulevan vauvan sukupuoli, joten kakun väreissä vähän kumpaankin viittaavia aineksia. Kakku on kuorrutettu ja koristeltu sokerimassalla. Tuo rusetti olikin muuten helpommin visioitu kuin tehty, mutta sainpas lopulta sentään jonkinlaisen aikaan, huh! Nyt ymmärrän, miksi tätäkin varten on olemassa valmiita muotteja... Marsipaanista olisi luultavasti saanut siisitimpää jälkeä, mutta olin lopulta kaiken sen ähräämisen jälkeen ihan tyytyväinen tuohonkin. Ainakin tiedän seuraavan kerran mistä aloittaa.

Sisältä kakku on silkkaa suklaata. Kaakaokakkupohja, suklaatäyte ja kaakaoinen kreemi. Lemon curdia sipaisin vähän makua piristämään. Aika ihastunut kohahdus kävi, kun päivänsankaritar oli silpaissut ensimmäisen siivun lautaselleen ja paljastanut kakun sisällön - naisten juhlissa suklaatäykkäri tuntuu usein aiheuttavan sellaista.

Ensimmäiseen juhlapäivään

Vintage-henkisen kastekortin kuorineen sai ystäväpariskunnan kummityttö tänään, ristiäispäivänään. Koko sommitelma lähti noista piirustelemistani vauvanvaunuista. Olen nähnyt tuon tapaisia leimasimia paljonkin, itselleni en vielä ole sellaista hankkinut. Päätin sitten vähän vetristää pitkään uinuksissa ollutta piirustuskättäni, ja ihan kivaa jälkeähän se saikin aikaan. Vielä kivempaa oli värittäminen uutukaisilla ProMarkereilla, olen niiiiin koukussa!

Kukkapaperi on jotain vanhaa tapettia, sen keksin yhdistää vaunujen kuomun väriin. Ja lopulta löytyi vielä punainen valkopilkkuinen paperi alle.

"Kummitytölle" tekstasin itse mustalla calligrafy-huopakynällä, ensin jonkin verran opeteltuani tekstauskirjan oppien mukaan. Lopulta se piti rohkeasti vaan vetää vapaalla kädellä. Vähänhän tuo taas loppua kohti suurenee tuo teksti. Niin siinä usein käy, minulle ainakin. Tekstipaperin leikkasin vielä muotoon, mustaa kartonkia liimasin alle kokonaisuutta kehystämään.

Helmenpuolikkaat ja rusetti viimeistelivät kokonaisuuden. Kortti oli jo olevinaan valmis ja kuvasinkin sen, mutta jokin siinä jäi vaivaamaan. Lopulta hoksasin haluavani siihen vielä pätkän pitsinauhaa tai vastaavaa kukkatapetin alareunaan. Vaunut oli jo kiinnitetty, joten koko matkalle se ei onnistuisi. Sopivaa pitsinauhaakaan ei varastossa ollut. Sitten älysin, ettei sitä koko matkalle missään nimessä pitäisikään laittaa ja että kuviosaksilla saan kevyen pitsireunan tapaisen aikaan. Isännällekin esittelin tätä heurekaani valmiina, mutta mies vain totesi lakonisesti: "En huomaa mitään eroa." Niinpä niin.

Kirjekuori syntyi sitten näistä aineksista melkoisen vapaalla kädellä. Tapettipaperi on pääosassa, pilkkupaperista leikkasin yksityiskohtia ja viimeistelin helmillä. Kuoren päälle voi sitten halutessaan tekstata vaikkapa päivämäärän, nimi kun ei etukäteen ollut suuren yleisön tiedossa.

Hattaraisen hempeää

Kävimme katsomassa ystäväperheen kolmatta prinsessaa ensimmäistä kertaa, ja onhan mukana toki oltava rotinoiden saatteeksi asianmukainen kortti. Minut tuntevat saattavat hieman hämmästyä. Ihan näin vaaleanpunainen ei nimittäin yleensä ole tyyliäni. Mutta arvatkaas mitä? Tykkään tästä kortista aivan hirmusti!

Söpön vaaleanpunaiset paperit, vähän pitsireunaa kuviosaksilla, valkoinen höyhen. Kehykset tekstille leikkasin itse käsintehdystä valkeasta paperista. Apumuottina käytin muuten leimavärikoteloa, tosi kätevä ja sopivan kokoinen! Teksti on omaa käsialaa ja pohjana lahjapaperirullan hylsystä leikattu kartonkipala. Vaaleanpunaiset tarrastrassit vielä yksityiskohtana.

Vaikka maaliskuulla jo mennäänkin, pikkuneidin varpaita lämmittämään neuloin vielä villasukat, hattaraisissa sävyissä totta kai. Lanka on Novitan Wool Neliraita, eli koko sukat raitoineen päivineen tulivat samasta kerästä.

"Kun on oikein pieni

voi lentää linnun untuvalla,

nukkua orvokinlehden alla,

kun on oikein pieni."

-Hannele Huovi-

Hyvää syntymäpäivää, isä!

Onnittelukortti sujahti postilaatikkoon pikkuisen myöhässä, joten se saapunee perille vasta lähipäivinä. Mutta matkalla se kuitenkin on! Luontoteemainen kortti luonnossa viihtyvälle miehelle. Pöllö on leimakuva, jonka väritin Promarkereilla kuten kuvan pyöreän ruskean reunankin. Reunaa nyrhin vielä saksilla rosoiseksi.

Taas siellä on sitä lahjapaperirullan hylsykartonkia, mutta mihinpä muuhun korttiin kierrätysteema paremmin sopisikaan! Lehdet ovat jostain valmiista paperisetistä joskus laatikon pohjalle jääneet. Ja teksti ja päivämäärä ovat taas omaa käsialaa. Vähän himottaisi kyllä erilaisia tekstileimasimia hommata lisää... Mutta pysyypähän käsiala kondiksessa.