Koukuttava kortti

Tämä on niin lystikäs kortti, ettei paremmasta väliä! Bongasin spinner cardin jokin aika sitten Katin-Kontin kuulumiset -blogista, ja idea sekä näytti että kuulosti hauskalta. Googlettamalla löytyi myös selkeitä video-ohjeita, joita pari vilkaistuani olin aika varma että itsekin pystyn moisen vekottimen luomaan.

Yllätys oli siltikin melkoinen saatuani kortin valmiiksi. Eihän tuota pyöritystä voi lopettaa! Pakko vain laittaa menemään uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Kerrassaan hilpeä!

Kyseinen kortti on vähän niin kuin koekappale, jonka tein miehelleni synttärin kunniaksi. Näinkin yksinkertaiseen ja tylsähköön korttiin tuli kummasti jujua parin viiden sentin kolikon avulla.

Kolikot on siis kiinnitetty toisiinsa tarratyynyllä niin, että päällimmäiseen kartonkiin leikattu kolo jää kolikoiden väliin. Pyöreä, leimattu numerokartonki on liimattu päällimmäiseen kolikkoon. Kitarakartonki on tietenkin kiinnitetty korttipohjaan niinikään tarratyynyillä. Kun korttia kallistaa sopivasti, numero lähtee pyörimään vallan vinhasti!

Alemmassa kuvassa taustalla näkyy myös synttärilahja: toilettilaukku tai oikeastaan pussukka, joka oli löytö Tampereen Kädentaito-messuilta. Proto Factoryn pussukka on design Linda Sipilä, ja päällistaskussa on insinöörille sopivaakin sopivampi rakennepiirustusprintti.

Puolukat lumen alla

Vietimme eilen miehen syntymäpäivää. Kakkutoiveekseen hän esitti "suklaalämiskän", jonka myös sai, mutta enpäs minä tietenkään voinut olla näpertämättä vähän jotain muutakin... Kuppikakkuja, siis!

Puolukalla maustetut kuppikakut kuorrutin valkosuklaakermalla ja viimeistelin koristelun joskus aiemmin sulatetusta suklaasta pursottamillani Happy Birthday -kirjaimilla. Kuten kuvasta näkyy, suklaata en ole viitsinyt niin tarkasti temperoida, öh...

Kuppikakut:

2 kananmunaa

1,5 dl sokeria

vatkataan vaahdoksi.

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

sekoitetaan ensin keskenään ja sitten vaahtoon.

vajaa 1 dl voisulaa

3-4 rkl puolukkasurvosta

sekoitetaan taikinaan.

Taikinasta tuli 12 kakkusta, jotka paistoin muffinipellillä 225-asteisen uunin alatasolla 12-15 minuuttia. Ohjekirjan (jonka reseptistä omani on muunnelma) kuvassa esitellään muuten ihan lättäniä muffiniversioita. Syntyneekö ero muffinipellin käytöstä vai vähentämästäni leivinjauheen määrästä (kirjassa 2 tl) vaiko hiukan molemmista, mutta minun kuppikakkuni kohosivat kyllä oikein kauniisti.

Ulla Svenskin Juhlaleivonnaiset-kirjasta bongasin nimittäin joskus vinkin, jonka mukaan normaalissa 6-8 munan kakussa yksi teelusikallinen leivinjauhetta on maksimi, muuten kakku lässähtää. Kuvittelisin siis, että kahden munan muffini-/kuppikakkutaikinassa efekti on vähintään sama.

Valkosuklaakerma:

2,5 dl Flora Vispiä

vaahdotetaan napakaksi vaahdoksi.

130 g valkosuklaata

sulatetaan ja sekoitetaan kermavaahtoon. Vaahdotin vielä koneella vähän lisää, lapikoin vaahdon pursotinpussiin ja laitoin hetkeksi jääkaappiin viilenemään.

Näitä oli hauska pursotella ja tulipa taas harjoitusta kermapuoleenkin. Puolukkaiset kuppikakut hautautuivat kuin lumivaipan alle; jollei lunta kerran saada maahan, niin leipomuksiin sitten ainakin! Ja tätä saa ihan luvan kanssa syödäkin, mumsmums...

Telkkari. Nyt. Heti.

Joku muukin lienee huomannut joskus, että lapsille silloin tällöin iskee palava halu ja tarve saada jotain. MulleHetiNytJustiinsa. Seuraa kärttämistä ja vielä vähän lisää kärttämistä.

No sattuipa tässä tänään, ettei minulla juuri sillä hetkellä ollut tähdellisempääkään puuhaa kun esikoinen ilmoitti että nukkekotiin tarvitaan telkkari. Mitä nopeammin sen parempi - tietenkin.

Ja minkä telkkaritehtailijan maailma onkaan minussa menettänyt! Tee-se-itse-taulutv 15 minuutissa -tadaa! Nyt täytyy tietenkin huomauttaa, että sopivat tarvikkeet osuivat käteeni aivan sattumalta laatikoista joita pengoin ja kerrankin homma meni niin kuin Strömsössä, vaikka en sitä etukäteen suunnitellutkaan.

Töllöttimen jalka on siis rakennettu ikealaisen kattolampun mukana tulleesta mustasta johdon "lyhentäjästä" ja kahdesta puutikun pätkästä jotka sahasin sopivan kokoisiksi. Kyllä, täysmittaisella sahalla, mikä oli varmasti mielenkiintoinen näky keittiössämme... Pätkät väritin yksinkertaisesti mustalla tussilla ja liimasin "lyhentäjän" koloihin kiinni. Siihen rakennelmaan liimasin lopuksi mustaksi värittämäni pahvipalan, johon liimasin "ohjelmaksi" Pikkukummitus Lapasen kuvan.

Syksyn saalista lautasella

Meinasin joskus myydä piirakkavuokani kirpparilla tarpeettomana kapistuksena. Vaan kuinkas sitten kävikään. Huomasin, että piirakoitahan voi tehdä erilaisia: suolaisia, makeita, kahvipöytään, iltapalaksi... Tässä aamukahvin kaverina suppilovahveropiirakka, jollaista varmasti tulemme talven mittaan maistelemaan kerran jos toisenkin, sillä syksyn saalis oli sanalla sanoen loistava.

Piirakkapohja:

100 g voita

1,5 dl vehnäjauhoja

1,5 dl grahamjauhoja

0,5 dl vettä

Pohjaa esipaistetaan 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Täytteen teen yleensä melko sattumanvaraisesti. Tähän piirakkaan kuullotin sipulia voissa, lisäsin hieman jäisenä pilkotut suppilovahverot. Nämä kippasin sitten esipaistetun pohjan päälle. Lisäksi emmental-juustoraastetta ja munamaito - niin, tai oikeastaan -kerma:

2 munaa

2 dl kuohukermaa

suolaa

(valko)pippuria

rakuunaa

Piirakka paistuu valmiiksi 20 minuutissa, edelleen 225-asteisessa uunissa.

Korufriikin pikkupaketti

Korufriikille ystävättärelleni väänsin - kirjaimellisesti - syntymäpäivälahjaksi korvakorut sterling-hopealangasta (0,6 mm) ja Swarovskin kristallihelmistä. Myös korvakorukoukut taiteilin itse. Olisin halunnut niitä vähän litistää, mutta siihen minulla ei ollut työkaluja. (Nyt on, koska sellaiset jotenkin ikään kuin tarttuivat mukaan viime viikonlopun Kädentaito-messuilta.)

Pienen paketin koruille askartelin vessapaperirullan hylsystä Annan ohjeella. Paperit valitsin tietenkin korttiin sopiviksi.

Enemmän

Romanttisen vintage-henkisen onnittelukortin tein rakkaalle, vanhoja elokuvia laillani rakastavalle ystävättärelle marraskuisen syntymäpäivän kunniaksi. Oli olemassa riski, etten pääsisi - Kädentaitomessujen takia taaskaan - synttäreitä juhlimaan, joten halusin panostaa korttiin osittain senkin takia vähän enemmän.

Kun ihan tavallisennäköisen kortin avaa...

...ta-daa! Nyt kun kortteilu on vienyt mennessään, kokeilen mielelläni vähän erilaisia juttuja. Tämän mallisen kortin olen bongannut muun muassa Annan blogista.

Tyttökuva on tarra, jonka liimasin kartongille, jonka kulmat leikkasin Fiskarsin kulmaleikkurilla. Kartonki on kiinnitetty taustapaperiin kohotarroilla. Kortin kansi nojaa papereiden kanssa yhteensopivaan haaraniittiin. Vanhasta aikakauslehdestä repäisin mainostekstin, koruaiheisen.

Kannen alta paljastuu virallinen syntymäpäivä leimattuna ja siirtokuvilla korostettuna sekä valkea kartonkikaitale, jolle vielä tekstasin henkilökohtaisen onnentoivotuksen.

Myös taustan koristelin papereilla ynnä valkealla satiininauharusetilla. Olen aina ollut oikeastaan "vähemmän on enemmän"-ihminen, mutta täytyy sanoa että joskus enemmänkin on ihan paikallaan!

Kuten ennustettu oli

Ai että minä tykkään tästä korttimallista! Oletteko huomanneet...? Tällä tekniikalla nyt vain saa kortteihin näyttävyyttä ilman kovin ihmeellisiä rakennelmia.

Ei liene epäselvää, mihin tarkoitukseen kortti on. Tein sen heti samantien kuultuani ystävältäni hänen odottavan poikavauvaa. Ja poika tuli.

Kannen piparireunaisen ympyrän leikkasin kuviosaksilla kartongista. Ympyrämuottina käytän usein mitä käteen sattuu: teippirullaa, purkin kantta, liimapulloa... Omistan kyllä harpinkin. Luulisin.

Se ero tässä kortissa on muihin askartelemiini vastaaviin, että kortti suljetaan rusetilla kiinni. Ja kun se avataan, sisältä paljastuu...

...sekalaisia sinisen ja turkoosin sävyisiä papereita; muun muassa Tildaa ovat nuo merirosvoliput sekä kannen paperilaivat. Pohjakartonki on kiiltävää hopeista ja se jäi näkyviin kaikkialla reunustaen erilaisia pintoja. Sormet ja varpaat ovat ääriviivatarroja.

Ja pitihän toki joku pikku pakettikin vauvalle olla.

Neuloin siis lämpöiset pikku töppöset pojankoltiaiselle. Useimmat vauvan tossujen ohjeet neuvoivat neulomaan töppösen tasona ja ompelemaan lopuksi saumat. Äääh. Tämä malli syntyikin sitten omasta päästä - hommahan alkaa sujua! Vaikka tämä lopullinen versio on kylläkin varmaan joku neljäs tai viides yritys.

Loin 32 silmukkaa 3,5 mm:n puikoille ja neuloin 8 kerrosta sileää neuletta. Sen jälkeen suljin neuleen ja neuloin vähän matkaa 2 oikein 2 nurin joustinneuletta. Kantapään neuloin ainaoikein neuletta. Käytin reunasilmukoiden poimimiseen 2,5 mm:n puikkoja, niillä sain työn pysymään siistimpänä. Kiilakavennuksia neuloessa vaihdoin puikot ensin 3 millisiin ja lopulta 3,5 mm:n puikkoihin. Kärjissä on sädekavennus.

Lanka on Drops Baby Merinoa, 100 % merinovillaa. "Extra Fine Wool Superwash" lukee vyötteessä, ja todella pehmoista lanka onkin. Viimeistelin töppöset "nauhoilla": pujottelin valkeasta Novitan Florica-langasta pätkät tossuihin kengännauhojen tapaan.

Ihan söpöt ja ennen kaikkea töppösiksi tunnistettavat! Löysin kaappien kätköistä jotkut meidän neitojen vanhat vauvasukat ja mittailin vähän niiden mukaan. Toivottavasti mahtuvat vauvan jalkaan...