Kakkusankarit arpoo!

Kurkatkaapas tämän linkin taakse: http://www.bakerixarvonnat.com/wp/giveaways/400leivontatuotepaketti/?lucky=2220

Huikea 400 €:n arvoinen leivontatuotepalkinto arvotaan jo kuuden päivän päästä - pidä kiirettä, että ehdit mukaan sinäkin! Hopihopi!

Leppis

Piirusteluvimma jatkuu. Erilaisia syntymäpäiväkortteja piirtelen jatkuvalla syötöllä, ja useimmissa niissä taitaa seikkailla tämä iloinen leppäkerttu.

Mainio Poni

Kuopus täytti syyskuussa kolme vuotta ja sen kunniaksi hän itse ehdottomasti tahtoi "Mainio Poni"-kakun (hauskasti taipui kaksivuotiaan suussa My Little Pony, ja termi on jäänyt meillä elämään). Ponihan muuttui matkan varrella moneen kertaan, mutta lopulta päädyttiin Sweetie Belleen.

Ja tässä tulos. Kuorrutuksen tein tuttuun tapaan sokerimassasta. Ei muuten ollut ihan niin helppo juttu tuo poni kuin etukäteen kuvittelin! Siinähän sitten sain leikata, liimata ja yhdistäää kuten tietenkin kunnon näpertäjän kuuluukin. Ihan täysin tyytyväinen en ollut lopputulokseen, mutta päivänsankaritar sentään huokaili asiaankuuluvan ihastuneesti.

Täytteeksi laitoin mustikka-valkosuklaamoussen. Kirjoitinkohan reseptiä mihinkään ylös? En edes muista... Jotenkin kummasti tuppaavat tässä elämänvaiheessa jotkut asiat haihtuvan päästä kuin konsanaan tuhka tuuleen. Mutta täytteen väri oli joka tapauksessa ihana, ja kakku maistui hyvältä! Siinäpä ne pääasiat. ;)

Arendelin kuningatar Elsa

Liekö kohtalon ivaa vai mitä, mutta yksi tämän kesän harvoista lämpimistä päivistä osui keskimmäisen tyttäremme Frozen-synttärijuhlan kohdalle! Hiukahkosti nauratti, kun hikipäässä edeltävänä iltana teippailin paperilumihiutaleita ikkunoihin...

Vaan mikäpä siinä, Elsa-kakkua pöytään ja jääpaloja mehukannuihin! Kakku pahalainen vain aiheutti minulle päänvaivaa siinä määrin, että täyte jäi liian vähälle huomiolle jännittäessäni erityisesti ulkoasun onnistumista. Ja niinhän siinä sitten kävi kuin vanhassa sananlaskussa: moni kakku päältä kaunis, vaan silkkoa sisältä. Tai no, ihan syötävää muttei kovin kummoista. Ei siitä siis sen enempää.

Kakun kuorrutus on sokerimassaa, ja Elsan kasvokuva on piirretty leivinpaperin avulla sokerimassalle elintarviketussilla ja pastaväreillä.

Elsan hiukset kuorrutin voikreemillä, joka tietenkin on hieman kellertävää, mutta meni riittävän valkeasta. Napakka ja kestävä jälki oli tällä kertaa sittenkin tärkeämpi kuin täsmälleen oikea värisävy. Mekon kaistale on turkoosia sokerimassaa sekin, mutta maalattu metallinhohtoisella elintarvikevärillä ja päälle ripottelin vielä elintarvikeglitteriä (joita molempia muuten ostin lähi-Cittaristamme!).

Kuusi vuotta täyttänyt päivänsankarimme tuntui olevan tyytyväinen niin kakkuunsa kuin juhliinsa kaiken kaikkiaan, ja sehän se on pääasia.

Riisipaperipallon muodonmuutos

Joitain ideoita saa/voi/täytyy makustella pitkäänkin, ennen kuin niitä pääsee toteuttamaan. Toisaalta se on monesti vain hyvä juttu. Kuulemma hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vaikka itse usein ryntäänkin suin päin toteutukseen.

No niin, tämä valaisimen tuunaus on antanut odottaa itseään jo tovin jos toisenkin. Netistähän se idea päähän putkahti, kuinkas muutenkaan. Joku oli jossain päin maailmaa tuunannut riisipaperipallonsa valkeilla paperisuikaleilla. Minä kuitenkin aloin haaveilla vanhojen aikakauslehtien suikaloimisesta.

Materiaalin puutteen takia projektin ei suinkaan tarvinnut vartoa. Ennemminkin kyse oli ajasta ja työrauhasta. Päivisin meillä on turha yrittää mitään näin aikaavievää, ja iltaisinkin vähintään isäntä pyörii ihmettelemässä.

Siispä kun jäin kolmeksi viikoksi työmatkaleskeksi, päätin repiä siitä irti edes jotakin riemua. Ja mitäpä muuta se olisi tarkoittanut kuin PROJEKTEJA.

Pari-kolme iltaa vierähti mukavasti valaisimen kimpussa. Ensin liuskojen leikkelyä, sitten ilta liimailua, vähän lisää leikkelyä (koska eiväthän ne liuskat lopulta riittäneet koko palloon!) ja liimailua.

Valaisemiseenhan tuosta hapsukkeesta ei juuri ole, se on myönnettävä. Mutta kyllä sen avulla sentään eteensä näkee, hauskannäköinen siitä tuli ja tunnelmaa se luo mukavasti hämärän laskeuduttua.

Maistuvat muistiaiset

Loppukevään ja alkukesän askarteluteema tuntui sisältävän yllättävän paljon suklaata. Ajatuksen alkujuurihan piilee ikuisuuskysymyksessä: mitä opettajalle ojennetaan lukukauden päätteeksi?

Suklaalevykorttien huippukausi taisi olla ja mennä jo aikaa sitten, mikäli blogeista voi päätellä, mutta väliäkö hällä. Näin ollenhan löytyi helposti googlaamalla ohjeita ja vinkkejä.

Ideahan on siis siinä, että kartongista leikataan ja taitellaan suklaalevylle sopiva "kotelo", joka sitten koristellaan sopivaksi katsotulla tavalla. Eli tästä saa tehtyä mukavan pienen muistiaisen tilanteeseen kuin tilanteeseen (ja niinpä niitä syntyikin open lisäksi kerhotädeille ynnä pari tuliaisiksi sukulaisille ja ystäville).

Helppoa, mukavaa ja näyttävää! Eikä sisältö jää suotta nurkkiin pyörimään. (Ei meillä ainakaan jäisi...)

Hyvää juhannusta!

Suvihalkoa nautiskelimme kylläkin jo koulun päättäjäispäivänä kesäloman alkamisen kunniaksi, mutta tämmöisenhän ehtii vielä hyvinkin tekaista huomiseksi jos oikein innostuu.

Koivuklapiksi on naamioitu unelmatorttu Kinuskikissan tapaan (kirjasta Kinuskikissan helpot suosikit). Päällä on valkoinen sokerimassa, jonka maalasin mustalla pastavärillä koivunrungon näköiseksi. Lehdet ovat myös sokerimassaa.

Oikein makoisaa juhannusta kaikille!