Kevät näkyy korteissakin

Kukkealla perhoskortilla toivottelimme jo maaliskuussa onnea 92 vuotta täyttäneelle isotädilleni. Taustapaperista korostin osia kimalleliimoilla. Sen jälkeenpä ei oikeastaan muuta tarvinnutkaan enää tehdä kuin lisäillä hiukan perhosia, pitsiä ja helmiä. Perhosleima tuli joskus kylkiäisinä jonkun askartelulehden mukana, siipiään lepatteleva perhonen on kiiltokuva, joka on liimattu korttiin vain keskikohdastaan.

Kevättä enteili kai haitarikorttikin kukkasillaan - jo tammikuussa! Violetti ja vihreä on yllättävän oivallinen väripari, valkoisella ripauksella syntyi varsin raikas ilme. Malli on helppo, mutta sillä saa aikaan näyttävän kortin.

Lämpimiä lahjoja

Villasukkia tuli syksyn ja talven mittaan neulottua aika monet, onnistuinpa yhdet tekemään itsellenikin jossain välissä. Nämä sukkaparit on neulottu periaatteessa samalla Novitan pitsisukkaohjeella, pienin tuunauksin.

Aikuisten sukkaparissa lankana on lila Novitan Seitsemän veljestä, ja käytössä olivat puikot kokoa 3,5. Kantapää on aloitettu heti pitsivarren jälkeen; varsi ei siis ole yhtä pitkä kuin alkuperäisessä ohjeessa. Lisäksi tein sukkiin sädekavennuksen. Myöhemmin käytin omissa vastaavanmallisissa sukissani kaksitahoista kavennusta (joka kerroksella kaventaen), jota ehkä ennemmin suosittelen tähän malliin.

Vauvan sukissa käytin ohuempaa lankaa: harmaata Novitan Pikkusiskoa. 2,5:n puikoilla neulominen tuntui aluksi tosi hassulta piipertämiseltä, mutta äkkiäkös tuohonin tottui. Sukissa on silmukoita 40, pitsineulevarsi on tehty muutoin samalla yllämainitulla Novitan ohjeella. 

Pitsineuleen jälkeen neuloin kuitenkin muutaman kerroksen 2 oikein, 2 nurin -joustinneuletta, sitten yhden kerroksen *2 oikein yhteen, langankierto, 2 nurin* ja vielä muutaman kierroksen perusjoustinta. Näin syntyivät nilkan kohdalle reiät vaaleanpunaiselle satiininauhalle. Vauvan sukissa pitsineule ei jatku enää joustinneuleen jälkeen, vaan jalkaosa on tavallista sileää neulosta.

Kortit kun tekaisin vielä oheen, niin lahjat jo jatkoivatkin matkaansa uusille omistajilleen.

Suussa sulavaa

Pyöräytin viikonloppuna pellillisen melkoisen maistuvia mustikkamuffineja. Eri ohjeita sopivasti sekoittamalla syntyi lähestulkoon täydellisen pehmeä ja mehukas koostumus, ja mellyttäähän tuo makunystyröitäkin.

Olimme kutsuneet brunssivieraita sunnuntaiksi, mutta aamulla huomasimme esikoiselle nousseen kuumeen. Vaan ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin: nythän kaikki herkut jäivät meille...

Tässä resepti teillekin.

Mustikkamuffinit:

3 munaa

1,5 dl sokeria

150 g voita

3 dl vehnäjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

n. 1,5 dl mustikoita

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sulata voi. Sekoita kuivat aineet yhteen ja kaada muna-sokerivaahdon joukkoon vuorotellen voin kanssa. Sekoita lopuksi joukkoon mustikat. Itse tykkään lisätä pakastemarjat (erityisesti mustikat) taikinaan jäisinä, siten ne eivät värjää koko taikinaa.

Paista 200-asteisessa uunissa noin 10-20 minuuttia. Minulla oli tällä kertaa vähän isomman kokoluokan muffinivuoat pelissä, joten tuo 20 minuuttia oli lähempänä totuutta. Pienemmät muffinit kypsyvät tietysti nopeammin. Paistumista kannattaa siis seurailla ja kypsyyttä kokeilla vaikka cocktailtikulla.

Ystävänpäivän ristiäiskakku

Ystävänpäiväksi sain kunnian tehdä ristiäiskakun pienen tytön ensimmäiseen juhlaan. Koska vauva syntyi jouluaaton aattona ja pääsi kotiin aattona, oli hän perheelleen totta tosiaan melkoinen lahja - kuten mummo juhlissa osuvasti mainitsi. Siispä kakkukin sai paketin muodon.

Kakkupohjana on kahdesta pellillä paistetusta 4 munan sokerikakusta leikatut pohjat. Pientä palapeliäkin siinä sai keskikerroksessa sommitella.

Väleissä oli vadelma- ja valkosuklaamousset, sekä vadelmamoussen alla valkosuklaarouhetta ja valkosuklaamoussen alla ohuelti vadelmahilloa. Kostutukseen käytin jälleen kivennäisvettä. Kuorrutuksen ja koristeet tein sokerimassasta, ja kuorrutuksen alla on (Kinuskikissan) sokerikreemi. Kuorrutuksen kuviot tein kaulimen ja silikonisen kuvioalustan avulla "painamalla". Nimen tekstasin sydämeen vapaalla kädellä elintarviketussilla vasta juhlapaikalla. Onneksi nimi on paitsi kaunis myös melko kompaktin kokoinen!

Tällä kertaa reseptit ovat vielä sen verran tuoreessa muistissa, että ne on helppo kirjata muidenkin käyttöön.

Vadelmamousse:

1 pss pakastevadelmia (soseeksi keitettynä)

100 g maustamatonta tuorejuustoa

100 g creme fraichea

2 dl vispikermaa

tomusokeria (maun mukaan)

3 liivatelehteä

Keitä vadelmat soseeksi hyvissä ajoin. Pehmitä tuorejuusto sekoittamalla voimakkaasti. Vatkaa vispikerma kovaksi vaahdoksi, vatkaa sekaan creme fraiche. Lisää tuorejuusto sekä jäähtynyt vadelmasose. Sekoita tasaiseksi. Mausta sopivaksi tomusokerilla. Anna liivatelehtien pehmetä hetki kylmässä vedessä. Liuota tilkkaan kiehuvaa vettä. Anna jäähtyä hetki, sen verran että sormella sietää hyvin kokeilla. Lisää liivate vaahtoon ohuena nauhana vaahtoa koko ajan sekoittaen.

Valkosuklaamousse:

n. 160 g valkosuklaata (vähän reilumminkin voi olla!)

100 g maustamatonta tuorejuustoa

100 g creme fraichea

2 dl vispikermaa

1 tl vaniljasokeria

Paloittele suklaa esim. mikron kestävään astiaan. Sulata suklaa mikrossa vähän kerrallaan (n. 10 sekuntia) välillä sekoitellen. Pehmitä tuorejuusto. Vatkaa vispikerma kovaksi vaahdoksi ja vatkaa joukkoon creme fraiche. Lisää tuorejuusto ja vatkaa tasaiseksi, mausta vaniljasokerilla. Kaada lopuksi vaahtoon sula valkosuklaa ohuena nauhana, vaahtoa koko ajan sekoittaen.

Vähän olosuhteiden pakosta (lapset pyörivät jaloissa sujuvasti päiväsaikaan) täytin kakun kahdessa erässä. Toisaalta tällä kertaa en voinut käyttää kakkurengasta apuna täyttäessä, joten sikälikin oli viisaampaa laittaa ensin ensimmäinen (vadelma)täyte hyytymään jääkaappiin ja vasta sen jähmetyttyä ladata päälle seuraava kakkupohja ja valkosuklaatäyte. Senkin annoin olla jonkin aikaa kylmässä ennen päällimmäisen kakkupohjan, "kannen" nostamista päälle. Näin täytteet eivät päässeet pursuilemaan hallitsemattomasti pitkin poikin. Aikaahan se ottaa, mutta lopputulos on vaivan väärti!

Mysteerikakku Lepakkomies

Melko ikoninen tuli tästä kakusta. Olisihan Lepakkomiehestä toki saanut kehiteltyä mitä mielikuvituksellisempiakin rakennelmia, mutta toteutin ensimmäisen vision osittain helppoutensa takia; isäntä oli työmatkalla ja niin ollen lapset pyörivät tehokkaasti kimpussani koko päivän. Olisi voinut helposti lipsahtaa pikkutunneille saakka monimutkaisempia suunnitelmia kyhäillessä.

Kuorrutus on sokerimassaa, sisällä kaakaokakkupohja ja täytteenä valkosuklaata ja appelsiinia. Vaan kävipä näppärä aloittelijan moka: en muistanut kirjoittaa reseptejä ylös! Niinpä sen sisältö on jossain määrin arvoitus itsellenikin. Ainakin tuorejuustoa, creme fraichea ja vispikermaa vaahtoihin sotkin, toisessa käytin appelsiinituorejuustoa ja toiseen lisäsin tietenkin valkosuklaata. Valkosuklaavaahdon kaveriksi levitin kakkupohjan päälle appelsiinimarmeladia.

Sen siitä saa, kun rupeaa kehittelemään leipomuksia omasta päästään...

Pikkulaukku

Joskus kesken kaiken muuttunut suunnitelma on sittenkin parempi kuin alkuperäinen! Tästä piti tulla tablettisuojus, vaan kuinkas sitten kävikään...

Olen jo jonkin aikaa haaveillut kokeilevani kirjovirkkausta ja kädentaitomessuilla kävin sitä jopa itsensä Molla Millsin olkapään yli kurkkimassa livenä. Mollan Virkkuri-kirjasta nappasin ohjeen ja ryhdyin toimeen.

Takaraivossa kävi kyllä häivähtävän hetken ajatus, että lankani (Novitan Isoveli) saattaa olla joltisenkin paksumpaa kuin ohjeen puuvillalanka. Ja sellainenkin, että kannattaisi kenties mitata tuo tabletti. Huitaisin nämä aatokset saman tien menemään korvaamalla ne uudella: kai tästä jotain tulee.

No tabletillehan siitä tuli liian leveä. Tai toisinpäin liian kapea. Olisi se suojus varmasti ollut käytännöllinen. Mutta vallan ihana pikkulaukku siitä syntyi, kun siihen improvisoi väriläiskäksi vielä keltaisen läpän!

Kurkistus erääseen pakettiin

Joulupostaukset menivät minulta ihan sivu suun, koska tietokone ja auringonpilkut jajajaja... Ei oikein riittänyt aika, energia tahi innostuskaan - kaikkien muiden projektien keskellä - bittiavaruuden kommervenkkien setvimiseen! Mutta nyt on selain päivitetty ja taas toimii.

Enpä kehtaa teitä kuitenkaan joulukoristeilla ja -korteilla enää tässä vaiheessa kiusata, jääkööt ne odottamaan seuraavaan jouluun. Sen sijaan esittelen tässä yhden paketin sisällön.

Ystävä toivoi jo joskus aiemmin syksyllä persoonallista osoitekirjaa, joten jouluksi se hänelle toteutin.

Kirja on kokoa A5, valmis craft-kantinen, sisältä viivoitettu muistikirja Sinellistä. Kanteen kiinnitin riekaleen vanhasta aikakauslehdestä decoupage-lakalla. Sen jälkeen käsittelin koko kannen platinanvärisellä Inka Goldilla. Leimaukset tein mustalla StazOn-musteella, joka tarttuu pintaan kuin pintaan. Loppusilaukseksi asettelin vielä kukkia ja helmenpuolikkaita.

Sisäsivujen reunat leikkasin paperileikkurilla aakkostuksen ja selailun helpottamiseksi. Aakkoset leimasin mustalla VersaCraftilla.

Hyvää ja kenties järjestelmällisempää uutta vuotta!