Minniä 5-vuotiaalle

Aika, tuo hämmentävästi katoava luonnonvara, on taas vierähtänyt melkoisen sysäyksen edellisestä postauksesta... Jouten en kyllä ole ehtinyt juuri olla!

 

Viisi vuotta täyttäneelle keskimmäiselle tyttärellemme piti askarrella Minni-kakku, hänen omasta toiveestaan minttu-suklaakakku. Toisin sanoen suklaakakku, jonka väleissä on minttutäyte sekä Maraboun minttukrokanttisuklaata isohkona rouheena. Minttumoussen resepti syntyi omasta päästä, mutta siihen jäi (omasta mielestäni) hitusen huomautettavaa, joten en toista sitä nyt. Kenties myöhemmin.

Kuorrutus ja koristeet ovat jälleen sokerimassaa. Minni-kynttilät tilasin Ullan Unelmasta, ja ne lisättiin kakun päälle juuri ennen tarjoilua.

Koristautumista

Kotivinkissä (12/2014) oli houkutteleva kangaskukkaohje ja itselläni tulossa ystävän häät, joten inspiraatiota ei tarvinnut kauaa herätellä.

 

Kukkalehdyköihin käytin jämäkankaita: tylliä, voiléta, puuvillakangasta ja pitsiä. Pari höyhentä ja helmet luovat glamourin. Kaikki on kiinnitetty kuumaliimalla.

 

Saatanpa laittaa tämän kampaukseeni parin viikon päästä... Tai ehkä mekkoon? Vai sittenkin käsilaukun koristukseksi?

Pitsiä, pitsiä

Pitsiäkin rupesin virkkaamaan; ei kai se vanhuus yksin tule niinhän sanontakin kuuluu.

 

Lastenhuoneen verho kaipasi ihan selvästi verhotamppia. Pitsistä tytöt saavat ripauksen romantiikkaa, jota olen tähän asti tietoisesti vältellyt. Kontrastit ovat kuitenkin kivoja, joten yksinkertainen kukkapitsinauha sopii pöllöverhon kaveriksi kuin nakutettu.

 

Pitsimalli on kirjasta Isoäidin pitsit - 150 virkkausmallia (Müller&Müller, Otava). Lankana on Novitan Kotiväki.

Simppelit sisustuskyltit

Vanhan risan puukaihtimen rimoista syntyy vaikka mitä. Se muuttuu isännän käsissä näppärästi nukkekodin kalusteiden materiaaliksi; itse tyydyin tällaisiin krouvimpiin tekeleisiin...

 

Molempien kylttien osat on ensin maalattu gessolla melko ronskilla otteella. Maalin kuivuttua osat on hiottu, ja liimattu yhteen. WC-kyltin kirjaimet ovat softistarroja Tigerista. Tervetuloa on myös kirjoitettu tarrakirjaimilla, sirommilla tosin.

Verkossa

Sitä mukaa kun vanhoista virkkuista tulee koriste-esineitä ja valaisimia, ahkeroin uusia virkkuita kaapintäytteeksi...

 

Tämä lapsukaisen kesätoppi oli jotakuinkin maailman helpoin tehdä: ainoastaan ketju- ja kiinteitä silmukoita koko puserossa, kaksi suorakaiteen muotoista kappaletta. Etukappaleen halkiokaan ei tuottanut ylimääräistä päänvaivaa.

Ohje löytyy viime kesän Novita-lehdestä, lanka Novitan Miami. Värin valitsi tietenkin esikoinen, jolle topin virkkasin.

Koska tämän verkon alla täytyy joka tapauksessa pitää jonkinlaista aluspaitaa, ei helteen suhteenkaan ole niin justiinsa!

Auringonkukka

Näitä pitsiliinoja! Äitini oli ahkera käsityöihminen ja virkattuja pitsiliinoja - muun muassa - ovat meillä sitten nurkat väärällään. Isäni ei niistä perusta (tuliko yllätyksenä kenellekään...), enkä itsekään osaa niitä joka pöydälle ja hyllylle astella niin kuin äidillä taisi olla tapana. Mutta eipä niitä poiskaan raaski heittää, perintökalleuksia.

 

Joten minä sitten yritän parhaan kykyni mukaan jatkojalostaa pitsiliinoja. Aiemmin tein muutamista valkoisista liinoista lumihiutalekoristeen, joka edelleen ripustetaan ikkunaan aina talveksi. Tällä kertaa bongasin Facebookista kuvasarjan, jossa pitsiliinoista tekaistiin ilmapallon ja vesi-liimaseoksen avulla näppärästi lampunvarjostin.

 

Kuten arvata saattaa, ihan niin näppärästi se ei käynyt, varsinkaan kun samaa yritti useammalla pitsiliinalla. Siitä lisää tuonnempana. Ehkä. Tämä yhden liinan lamppuihme sen sijaan suostui onnekseni yhteistyöhön vallankin hyvin.

 

Aluksi tosin olin ehdottomasti sitä mieltä, että luomani kulho on liian pieni lampunvarjostimeksi. Ei se siitä mihinkään kasvanut, mutta päällystettyäni lampun johdon virkkaamalla (Molla Millsin inspiroimana) vaaleanvihreäksi (sattuman oikusta) automaattinen mielleyhtymä oli kukka. Sitten piti virkata vielä lehdet.

 

Tuloksena ihana aurinkoinen pitsivalo lastenhuoneessa.

 

Lintuset livertävät onnittelua

Tänä keväänä askartelin vain yhden ylioppilaskortin. Craft-pohja ja rouhea naru rusetteineen toimivat kontrastina lähes ällöromanttiselle ruusupaperille ja hempeille lintusille. Valkolakki on ääriviivatarra - lyyran kohdan väritin kullanvärisellä geelikynällä.