Suklainen Kuningatar

Hiukan meinaa harmittaa, ettei tähän kakkuun saa itse iskeä hampaitaan ollenkaan! Kyseessä on ystävän äidille tekemäni 60-vuotiskakku, jonka hän tarjoili työpaikallaan. Ollapa nyt kärpäsenä katossa...

 

Luomuksessa on kuuden ja kolmen munan kaakaokakkupohjat, halkaisijat noin 24 ja 18 senttiä. Välissä on kuningatar- ja valkosuklaamoussea, kostutus jo tutuksi tulleella ja äärimmäisen hyväksi havaitulla kivennäisvedellä.

 

Kuorrutuksessa ja koristelussa yhdistelin sokerimassaa (valkoiset ja vaaleanpunaiset osat) sekä itselleni uutta suklaamassaa (Satin Ice Dark Chocolate). Tuoksui todella suklaiselta ja maistuikin hyvältä. Varmasti käytän toistekin ja jos tätä löytyy valkosuklaisena versiona, lupaan testata senkin - ainakin jos se on värjättävissä.

 

Ylemmän kakun alla on napakasta muovitabletista sopivankokoiseksi leikattu pala: vinkki Rouva Veen blogista. Muita tukirakennelmia en kakkuun viritellyt, vaan kakut on tehty niin että ne toimisivat itsenäisinäkin. Tämä osittain siksi, että kakku kuljetettiin pääkallopaikalle kahdessa osassa ja näin se on helppo asettaa paikoilleen kummemmitta kommelluksitta.

 

Täytteisiin vielä vähän osviittaa:

 

Kuningatarmousse

6 liivatelehteä

2,5 dl Flora Vispiä vaahdotettuna

200-250 g maustamatonta tuorejuustoa (myös mascarpone käy!)

n. 400 g vadelmia ja mustikoita

1 dl sokeria

 

Valkosuklaamousse

2,5 dl Flora Vispiä vaahdotettuna

100-200 g maustamatonta tuorejuustoa

150-200 g valkosuklaata sulatettuna

Vauvaisaa

Ensin vietettiin babyshoweria...

 

...ja pian oli tietenkin aika askarrella se varsinainen vauvakorttikin. Tein spinnerin pitkästä aikaa. Se on kyllä lystikäs vekotin!

 

Vauvakortin paperit ovat Papermanian, samoin rusetti. Babyshower-korttiin käytin sekalaisia papereita, rusetti on niinikään Papermanian. Tutti- ja ankkaleimat ovat muistaakseni samasta Fiskarsin setistä, ja vauvakortin tuttileimakuva on embossattu.

 

Kyllä huomaa, että paperiaskartelu on jäänyt vähemmälle ja siitä puuttuu nyt tietty ote. Lähinnä se näkyy minimalistisena koristeluna. Vasta jälkeenpäin tulee mieleen, mitä kaikkea olisi voinut tai pitänyt tehdä... Pitäisi kaiketi hautautua taas tuonne työhuoneen puolellekin välillä. Jos sinne mahtuisi pyykinkuivaustelineiden sekaan.

Minä tein sen!

Onneksi en luovuttanut, vaikka aina sen neuleohjeen tulkitseminen tuntuu ensin tuskaiselta! Malli on kuitenkin varsin helppo, joten alkuun päästyä neulominen sujui kitkatta. Viimeistely antoi jälleen kerran vähän odottaa itseään... Mutta TÄTTÄRÄTÄÄÄÄÄ: ensimmäinen neulomani OIKEA vaate aikuisten koossa!

 

Tunikan ohje löytyy Suuren Käsityölehden numerosta 5-6/2013. Mallia varten neulotaan kaksi suorakulmaista kappaletta, jotka ommellaan tunikaksi. Lanka on Novitan Hankoa, jota (muun muassa) kävimme kälyn kanssa shoppailemassa yötä myöten Novitan aina-auki-tehtaanmyymälässä Korian ABC:llä taannoin.

Syntymäpäivien suma

Syyskuussa on uusi synttäriruuhka! Aiemmin lähipiiri on tuntunut ajoittaneen syntymisensä heinä- ja marraskuuhun. Nyt kortteja saa askarrella kasan heti syksyn alkajaisiksikin.

 

Autokortti lähetettiin 1-vuotiaalle kummipojalle. Postileimapaperi on Papermanian, auton kuva on vanhasta aikakauslehdestä bongatusta automainoksesta, liimattu kartogille ja leikattu ääriviivojaan pitkin. Ykkönen on tuollainen paksu pehmotarra ja postileimapaperin päälle leimasin Happy Birthday-tekstin. Repäistyn taustapaperin ja tarratyynyillä kiinnitetyn auton alta näkyy reilusti korttipohja.

 

Toinen kortti onkin yksinkertaisuuden huippu taas kerran. Mutta tyylikäs aikuiselle naiselle. Leimakuvasta on väritetty ainoastaan perhonen ja koko kuva on kiinnitetty korttipohjaan tarratyynyillä. Lisäkoristuksena on vain muutama helmenpuolikas.

Sohvatyynyt uusiksi

Kun mies ilmoittaa haluavansa vaihtaa sohvan koristetyynyjen päälliset, voisi melkeinpä poksauttaa skumppapullon! En siis pistänyt juurikaan hanttiin, kun ehdotus esitettiin.

 

Helmineuletta on viime aikoina näkynyt tyynynpäällisissä siellä täällä. En ole ostanut, koska "tuon osaan kyllä tehdä helposti itsekin". Jahka vain saan aikaiseksi... Kaapissa jo pitkään hautomani, jostain alekorista hankittu turkoosi akryylilanka pääsi nyt kuitenkin viimenään puikoille asti.

 

Tyynyn koko on 40x40 cm. Lanka on paksuhkoa, neuloin vyötteen ohjeen nro 8:n puikkojen sijaan nro 9:n puikoilla. Silmukoita loin 40. Leveydeksi päälliselle tuli näin 43 cm, ihan reippaat saumanvarat siis. Mutta ei tuo liian iso ole, tulipahan tyyny vähän muhkeamman näköiseksi.

 

Tuo akryylilankahan tunnetusti nyppääntyy aika lailla, joten saas nähdä kuinka pitkäikäinen päällinen on kyseessä. Semminkin kun se täytyy ratkoa auki ja ommella taas kiinni mikäli sen mielii pestä tai vaihtaa...

 

Raidallinen tyynynpäällinen on Prisman alehyllystä, -70 %. Lisäksi tilasin keltaisen, printillisen tyynynpäällisen sekä pari lisätyynyä H&M Homesta, ja kaapissa odottelee taustapuolta vaalea, isoäidin neliöistä koottu päällisen puolikas. Ehkä jo jouluksi saadaan uusi tyynylook valmiiksi. Ja sittenhän ne saakin taas vaihtaa.

Yllätysrasia

Tämän pienen rasian koristelin rakkaan ystäväni yllätysjuhlapäivää varten. Ystävä mennä päräytti naimisiin jo puolitoista vuotta sitten - kertomatta aikeistaan etukäteen juuri kenellekään. Näin ollen hän jäi paitsi myös kaikista polttaririemuista. No, kuten joku lauantaina mainitsikin, yllätys yllätyksestä...

 

Ja vaikka rouva itse suorastaan tilasikin jotain pientä yllätystä ja vaikka aloimme järjestävässä joukossa ajoittain jo vaipua epätoivon partaalle, onnistuimme kuin onnistuimmekin yllättämään sankarittaren täydellisesti! Pientä jäynää piti toki keksiä. Olimme varanneet tankotanssitunnin koko porukalle ja siellähän pitää ottaa korut - erityisesti sormukset - pois (tosin emme tietenkään paljastaneet sankarittarelle heti varsinaista syystä). Sitä varten rasia on. Samalla se jäi muistoksi päivästä.

 

Rasia on Sinellistä, samaa sarjaa kuin joululahjaksi koristelemani hiukan pienempi rasia. Myös koristelu on hyvin samantyylinen: kultaa, pitsiä ja helmiä. Rasian päällystin Marimekon servetillä découpage-tekniikalla.

Pikakakku ykköselle

Kuopuksemme vietti ensimmäistä syntymäpäiväänsä sirkusmeiningillä. Kahvipöytään täräytin pikakakun: sokerikakkupohja löytyi pakastimesta, kostutin sen tuorepuristetulla omenamehulla ja väliin lapoin pelkkää mansikkahilloa.

 

Päälle levitin ja pursotin kermavaahtoa (Flora Vispi), jonka maustoin vaniljakreemijauheella. Näin kermavaahto myös pysyy jämäkämpänä pursotettaessa. Osan kermavaahdosta värjäsin punaisella pastavärillä.

 

Pellen naama ja nimikirjaimet ovat sokerimassaa.