Syntymäpäivien suma

Syyskuussa on uusi synttäriruuhka! Aiemmin lähipiiri on tuntunut ajoittaneen syntymisensä heinä- ja marraskuuhun. Nyt kortteja saa askarrella kasan heti syksyn alkajaisiksikin.

 

Autokortti lähetettiin 1-vuotiaalle kummipojalle. Postileimapaperi on Papermanian, auton kuva on vanhasta aikakauslehdestä bongatusta automainoksesta, liimattu kartogille ja leikattu ääriviivojaan pitkin. Ykkönen on tuollainen paksu pehmotarra ja postileimapaperin päälle leimasin Happy Birthday-tekstin. Repäistyn taustapaperin ja tarratyynyillä kiinnitetyn auton alta näkyy reilusti korttipohja.

 

Toinen kortti onkin yksinkertaisuuden huippu taas kerran. Mutta tyylikäs aikuiselle naiselle. Leimakuvasta on väritetty ainoastaan perhonen ja koko kuva on kiinnitetty korttipohjaan tarratyynyillä. Lisäkoristuksena on vain muutama helmenpuolikas.

Sohvatyynyt uusiksi

Kun mies ilmoittaa haluavansa vaihtaa sohvan koristetyynyjen päälliset, voisi melkeinpä poksauttaa skumppapullon! En siis pistänyt juurikaan hanttiin, kun ehdotus esitettiin.

 

Helmineuletta on viime aikoina näkynyt tyynynpäällisissä siellä täällä. En ole ostanut, koska "tuon osaan kyllä tehdä helposti itsekin". Jahka vain saan aikaiseksi... Kaapissa jo pitkään hautomani, jostain alekorista hankittu turkoosi akryylilanka pääsi nyt kuitenkin viimenään puikoille asti.

 

Tyynyn koko on 40x40 cm. Lanka on paksuhkoa, neuloin vyötteen ohjeen nro 8:n puikkojen sijaan nro 9:n puikoilla. Silmukoita loin 40. Leveydeksi päälliselle tuli näin 43 cm, ihan reippaat saumanvarat siis. Mutta ei tuo liian iso ole, tulipahan tyyny vähän muhkeamman näköiseksi.

 

Tuo akryylilankahan tunnetusti nyppääntyy aika lailla, joten saas nähdä kuinka pitkäikäinen päällinen on kyseessä. Semminkin kun se täytyy ratkoa auki ja ommella taas kiinni mikäli sen mielii pestä tai vaihtaa...

 

Raidallinen tyynynpäällinen on Prisman alehyllystä, -70 %. Lisäksi tilasin keltaisen, printillisen tyynynpäällisen sekä pari lisätyynyä H&M Homesta, ja kaapissa odottelee taustapuolta vaalea, isoäidin neliöistä koottu päällisen puolikas. Ehkä jo jouluksi saadaan uusi tyynylook valmiiksi. Ja sittenhän ne saakin taas vaihtaa.

Yllätysrasia

Tämän pienen rasian koristelin rakkaan ystäväni yllätysjuhlapäivää varten. Ystävä mennä päräytti naimisiin jo puolitoista vuotta sitten - kertomatta aikeistaan etukäteen juuri kenellekään. Näin ollen hän jäi paitsi myös kaikista polttaririemuista. No, kuten joku lauantaina mainitsikin, yllätys yllätyksestä...

 

Ja vaikka rouva itse suorastaan tilasikin jotain pientä yllätystä ja vaikka aloimme järjestävässä joukossa ajoittain jo vaipua epätoivon partaalle, onnistuimme kuin onnistuimmekin yllättämään sankarittaren täydellisesti! Pientä jäynää piti toki keksiä. Olimme varanneet tankotanssitunnin koko porukalle ja siellähän pitää ottaa korut - erityisesti sormukset - pois (tosin emme tietenkään paljastaneet sankarittarelle heti varsinaista syystä). Sitä varten rasia on. Samalla se jäi muistoksi päivästä.

 

Rasia on Sinellistä, samaa sarjaa kuin joululahjaksi koristelemani hiukan pienempi rasia. Myös koristelu on hyvin samantyylinen: kultaa, pitsiä ja helmiä. Rasian päällystin Marimekon servetillä découpage-tekniikalla.

Pikakakku ykköselle

Kuopuksemme vietti ensimmäistä syntymäpäiväänsä sirkusmeiningillä. Kahvipöytään täräytin pikakakun: sokerikakkupohja löytyi pakastimesta, kostutin sen tuorepuristetulla omenamehulla ja väliin lapoin pelkkää mansikkahilloa.

 

Päälle levitin ja pursotin kermavaahtoa (Flora Vispi), jonka maustoin vaniljakreemijauheella. Näin kermavaahto myös pysyy jämäkämpänä pursotettaessa. Osan kermavaahdosta värjäsin punaisella pastavärillä.

 

Pellen naama ja nimikirjaimet ovat sokerimassaa.

Kakkua tikkuun

 

Kakkutikkareita on tehnyt mieli kokeilla jo tovin ja merenneitojuhlat olivat tietysti vallan oivallinen tilaisuus siihenkin. Tikkuja ja Candy meltsit tilasin jo keväällä valmiiksi, tarkoitus oli tehdä joitain testiversioitakin, mutta jännä juttu kun se jäi taas pelkäksi tarkoitukseksi. No, kerrankos sitä on moukan tuuriin luotettu.

Selailin netistä eri ohjeita cake popseihin - ja niitähän löytyy. Mitään cakepops-muottia minulla ei ole, eikä intoa hankkiakaan, joten mikään paistettava versio ei tullut nyt kyseeseen. Sen sijaan pakastimeen on kertynyt muutama valmis kakkupohja odottamaan aikaa parempaa. Selailtuani lähinnä ainesosien mittasuhteita päädyin omaan variaatioon:

sokerikakkupohja (n. 400 g)
200 g appelsiinituorejuustoa

Kakkupohja siis murennetaan niin hienoksi kuin suinkin. Onnistui käsinkin ihan hyvin, koneella tietenkin saa tasaisempaa jälkeä kenties nopeamminkin, mutta kun se kone pitäisi kaivaa esiin ja... no niin, tiedättehän. Kakkumujuun sekoitetaan sitten tuorejuusto hyvin, niin että lopputulos on taikinamainen massa. Pyöritellään palloja ja isketään tikun nokkaan.

Candy melts on kuorruttamiseen oikein näppärää ja värejähän taitaa olla myynnissä joka lähtöön. Kyseessähän ovat siis karkkinapit, jotka sulatetaan mikrossa. Koko pussi riitti hyvin noin kolmenkymmenen kakkutikkarin kuorruttamiseen. Päälle ripottelin vielä nonparelleja ja sokeritähtiä. Tekivät kauppansa.

Merenneitodraamaa

Neidot toivoivat ja suunnittelivat jo männä talvena merenneitosynttäreitä. Eipä siinä muu auttanut kuin ryhtyä toimeen. Oli kuulkaa melko lailla vaikeaa löytää merenneitoaiheisia juttuja!

 

Onneksi kalamuotteja, simpukoita yms. merellistä oli saatavilla ja Sea Lifesta löytyi sentään ongintapalkinnoiksi muovisia mereneläviäkin. Keijuja ja prinsessoita on kaupat väärällään, mutta mihin kummaan merenneidot ovat unohtuneet? Aika monissa lahjoissa niitä kyllä uiskenteli...

 

Johonkin oli se merenneitokin juhlissa ujutettava, joten sokerimassat esiin! Kovin tarkkaa visiota päässäni ei lähtötilanteessa ollut ja pientä kikkailua muovailu vaati, mutta lopulta sain aikaan kiven varassa köllöttelevän neitosen pyrstöineen.

 

Hyydykekakun tein samalla konseptilla kuin keväällä Mikki-kakun: kiiviä ja mansikkamousse. Kiivit pilkoin Domino-keksipohjan päälle.

Mansikkamousseen lisäsin pari liivatelehteä (niitä oli yhteensä 8 kpl siis tässä) - varmuuden vuoksi. Kaadoin moussen kiivien päälle aluksi varovasti ja tuupin tarvittaessa reunakiivejä tiiviimmin kiinni reunaan, jotta näkyviin jäi siisti hedelmärivi. Kakku sai hyytyä jääkaapissa yön yli.

 

Aamusella tein kakun päälle kiilteen:

 

3 liivatelehteä

3 dl Spritea

sinistä elintarvikeväriä (nestemäistä)

 

Kiille ehti hyvin hyytyä muutamassa tunnissa. Sitten vain koriste päälle ja... poks! Niin, se kiillehän on tosiaan aika liukas. Merenneito uiskenteli reunalle ja siitä pöydälle heti kun sekunniksi selkäni käänsin. Tai oikeastaan pöydälle kopsahti puolikas merenneito. Ja irtokäsi. Blaah.

 

Pelastusoperaatio vaati nelisen cocktailtikkua ja hitusen elintarvikeliimaa, jonka tehosta en kyllä mene takuuseen. Näin neitonen pyrstöineen kuitenkin pysytteli kasassa ja pinnalla tarjoiluun saakka, se lienee pääasia!

 

Huom! Sokerimassakoriste vettyy todella nopeasti kostean kiilteen päällä. Kostuessaan se päästää väriä, joka leviää iloisesti lätäköksi koristeen ympärille. Aavistin tämän (kerrankin!) etukäteen, ja lisäsin koristeen kakun päälle vasta noin vartti ennen juhlien alkua. Tämä oli toki omiaan lisäämään painetta koristeen katkettua... Vaan eikös sitä sanota, että paineen alla syntyy parasta jälkeä...?

Suolapalaa

Herkullisen tomaatti-mozzarellapiirakan ohje on peräisin jostain vanhasta Yhteishyvän Ruokalehdestä. Tosi hyvä kesäherkku, vaikka brunssille tai iltapalaksi!

 

Pohja

2 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunasosejauhetta
ripaus suolaa
0,5 tl leivinjauhetta
75 g margariinia (tai voita)
0,5 dl kylmää vettä

Täyte

3-4 tomaattia
200 g mozzarellaa (125 grammaakin riittää ihan normaalinkokoiseen piirakkaan!)
2-4 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
tuoretta basilikaa

Nypi jauhot, perunasosejauhe, suola, leivinjauhe ja rasva murumaiseksi seokseksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Painele taikina vuoan pohjalle ja hiukan reunoille. Pane vuoka JÄÄKAAPPIIN AINAKIN TUNNIKSI. Pistele pohjaa sieltä täältä ja paista 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.

Viipaloi tomaatit ja mozzarella, ja leikkaa valkosipulinkynnet ohuiksi lastuiksi. Asettele piiraspohjalle. Sirottele päälle suolaa ja pippuria, valuta päälle varovasti oliiviöljyä ja asettele pinnalle basilikanlehtiä. Paista vielä 200-asteessa noin 30 minuuttia.