Ei liian lällyä

Ystäväpariskunnalle syntyi poikavauva ja iloisen perhetapahtuman johdosta muistin heitä kortilla ja pienellä lahjalla. Kokeilin eräässä Creativity-lehdessä julkaistua valmista asettelumallia, ja lopputuloksesta tulikin hallittu ja tyylikäs.

 

Halusin nimenomaan ettei kortista tulisi lällyhempeä, mutta se olisi kuitenkin vauvaonnitteluksi sopiva. Mustat reunukset tuovat kivan kontrastin vaaleansinisävyisille papereille.

Kortin merirosvoteema kumpusi oikeastaan vauvan lahjasta, johon taas idea tuli lapasista, jotka neuloin viime jouluksi vauvan isälle vauvan äidin tilauksesta. Noista tumpuista jäi jonkin verran lankoja, joten tulin tuumineeksi että mikäs sen sopivampaa kuin neuloa pojalle sukat samaa sarjaa. Kalloa muokkasin sitten vähän pikkusukkiin sopivammaksi.

Änkkipipo ja merkkarikortti

Tytöille on superhelppo keksiä neulottuja ja virkattuja lahjoja: nuken- ja barbinvaatteita ja asusteitahan ei voi koskaan olla liikaa! Vauvoille voi aina neuloa villasukat. Mutta mitä ihmettä voisi tehdä leikki-ikäiselle pojalle?! Aika tovin tätä ongelmaa pyörittelin mielessäni kunnes: HEUREKA!

Angry birdsin punainen lintu suostui aika helposti neulemalliksi. Piirsin ruutukaavan itse ja sain kuin sainkin hahmon tunnistettavaksi, omasta mielestäni jopa ihan onnistuneesti. Pipon neuloin lopulta tasona ja ompelin taakse sauman. Ensimmäinen yritys sukkapuikoilla jouti purkuun, koska oli kerrassaan mahdotonta saada kuvioneule pysymään kuosissaan. Hitusen tuo kinnaa vielä valmistuneessakin yksilössä, mutta olen silti tyytyväinen tekemykseeni.

Toivottavasti on myös 4 vuotta tänään täyttävä veljenpoikanikin, jolle pipon postitin synttärilahjaksi. (Kuvassa yllä pipo on malliksi meidän 3-vuotiaan tyttäremme päässä.)

Sain pipoprojektin sopivasti valmiiksi ennen sairaalakeikkaa. Seuraavana päivänä nimittäin päätti syntyä meidän kuopustyttäremme. Olipas myös hyvä, että olin ehtinyt kortinkin rääpäistä kasaan jo hyvissä ajoin.

 

Kas näin heiluu kassi...

Minulla kun ei noita käsilaukkuja ole vielä lähellekään riittävästi... Mutta kun harjoittelin pontevasti virkkaamaan isoäidin neliöitä, niin jotainhan näistä harjoituskappaleistakin piti kasata. Etteivät jää tyhjänpanttina kaapin nurkkiin pyörimään.

 

Niinpä tein niistä pienen käsilaukkusen. Siihen mahtuvat passelisti lompakko, puhelin ja avaimet, ehkä lisäksi vielä pieneksi taittuva ostoskassi. Täti Moonika on valmis shoppailukierrokselle!

Nykyään tämäkin sujuu

Ensi yrittämällä kakku näytti melko surulliselta (nimittäin tältä). Tosin mainetta ja kunniaahan kyseinen pläjäys on kerännyt; en malttanut olla laittamatta kuvaa Facebookin Ei menny niinku Strömsössä-ryhmän seinälle, ja sieltä se bongattiin samannimisen kirjan kakkososaan julkaistavaksi.

Vaikka kuinka kuuluisa läjä onkin, päätin skarpata ja opetella tekemään kakusta tarjoilukelpoisenkin version. Ja vikahan oli juuri siinä missä epäilinkin sen olleen: liian iso taikina suhteessa kakkuvuoan kokoon. Puolikkaalla ohjeella minunkin vuoassani saa aikaan ihan edustuskelpoisen paholaisenkakun.

Kakun kaverina maistuu mainiosti kotitekoinen caffe latte.

Vinkki: Juhlallisemman ilmeen kakulle saa helposti sulattamalla maitosuklaata ja valuttamalla sen kakun päälle. Loppusilaukseksi voi ripotella esimerkiksi pähkinärouhetta.

Nallukoita

Aika paljon vauvoja tuntuu maailmaan putkahtelevan. Siispä vauvakorteille on jatkuvasti tarvis. Nallukkaleima tuntuu käyvän siihen tarkoitukseen paremmin kuin hyvin - molemmille sukupuolille.

 

Poikanallelle leimasin, leikkasin ja liimasin nenän, masun, korvat ja anturat sinivalkoruudullisesta paperista sekä sydämen punaisesta kartongista. Ihan hauska tekniikka. Muuten molemmat nallet on väritetty Promarkereilla. Tekstit kirjoitin itse. Tyttönallella on lisänä Made with love -metallikoristesydän.

 

Tosin miksikäs ei taipuisi nalle myös ihan synttärionnitteluunkin. Kirjoitin tekstin tällä kertaa sydämeen ja pidin kortin melko yksinkertaisena.

Varastoon

Löysin taas inspiraation paperiaskarteluunkin, kun hankin vähän uusia tarvikkeita. Johonkinhan tätä pesänrakennusviettiä pitää purkaa, kun ei nyt ole lastenhuonetta tarve laittaa ja vauvanhoitotarvikkeetkin ovat tallessa ennestään... (Pinnasänky pitäisi kasata, vaan sen mies lupasi laittaa sitten kun olen vauvan kanssa sairaalassa. "Ettei sun tartte yöllä pujotella ton mahas kans." Tämä kai oli kohteliaisuus, olihan?)

 

No mutta, korttivarasto kasvaa ja vahvistuu siinä missä mahakin.

 

Vähäksi aikaa näitä nyt on, jos vaikka sattuisi käymään niin ettei hetkeen taas pääsekään askartelutilpehöörien kimppuun...

Virkattu kori

Virkkausmania jatkuu. Vaihdoin vain paksun langan vielä paksumpaan trikookuteeseen ja kännykkäpussit koriin. Suuntaa-antava ohje löytyi Novitalta, jälleen kerran. Kude ei kylläkään ole samaa, ei sinne päinkään.

 

Olenhan minä tätäkin projektia suunnitellut jo pidemmän aikaa ja kaupoissa katsellut tämän tyylisiä koreja. Ja joka kerta todennut ettei kai tuo nyt niin vaikea voi olla itse toteuttaa. Eikä se vaikea ollutkaan. Kun vain sai itsestään aikaiseksi.

 

Sisältö sieltä vähän pilkistää. Siitä ja vasemmalla puolella näkyvästä puisesta huonekalun osasta voipi kenties arvailla, sikäli mikäli niistä mitään tolkkua ottaa, että meilläkin valmistaudutaan johonkin. Jo kolmatta kertaa.