Poikakorttikriisi

Tämä kortti syntyi ihan vain kokeilemalla. Ensinnäkin aloin penkoa kaappejani ja laatikoitani nähdäkseni mitä kaikkea 6-vuotiaalle pojalle löytyisi. Ei löytynyt kerrassaan mitään poikien juttuja, kauhistus! Kaiken maailman hempeitä pupuja ja kukkia ja nauhoja ja perhosia ja blingblingiä... Ei auttanut kuulkaas muu kuin ottaa nettikauppa apuun ja tehdä vähän tilauksia. Tulin siinä vähän villiintyneeksi ja tilailin yhtä ja toista - yllätys, yllätys. Mutta nyt on sitten varastossa vähän jotain poikain kortteihin sopivaakin.

Samana päivänä kun paketti putkahti postiin hain sen, ja illalla lasten mentyä nukkumaan ryhdyin sisältöä penkomaan ja ihailemaan. Ja tietenkin askartelemaan.

Leimasintekstiä kokeilin ensin ihan yhtenä liuskana, mutta se ei jotenkin miellyttänyt silmää. Leikkelin sen sitten paloiksi ja siitä tuli mielestäni ihan kiva. Alempaa tekstiä mietin ja mietin, lopulta päätin tekstata sen ihan itse uudella kynällä. Auton, laivan ja junan kiinnitin kuumaliimalla. Sininen laiva uhkasi jäädä taustapaperin varjoon, joten leikkasin sen taustalle pallon samasta kartongista, jolle tekstitkin tein.

Pojille on aina mielestäni ollut paljon vaikeampi niin ostaa lahjoja kuin askarrella kortteja. Ehkäpä tästä kokeilusta rohkaistuneena innostun kehittämään itseäni näissäkin.

Kukkia kakkuun

Tein tässä tavallaan uuden aluevaltauksenkin. Kakkuihinhan se liittyi ja materiaalitkin olivat vanhat tutut, mutta määrä ihan uusi! Askartelin nimittäin koristeet ystäväparin hääkakkuun.

Sokerimassasta tein eri kokoisia violetinsävyisiä kukkia Daisy-muoteilla. Lisäksi muotoilin veitsellä vihreäksi värjäämästäni massasta pieniä lehtiä. Lehtiruodit piirtelin muovisella massatyökalulla.Ylimpään kakkuun tein muotin avulla vielä kaksi perhosta sekä niille vähän suuremman, hieman sydämen mallisen lehden samaan tapaan kuin pikkulehdetkin. Kukat ja perhoset viimeistelin levittämällä siveltimellä pinnalle lilan väristä kristallipulveria.

Jännitin etukäteen lähinnä koristeiden riittävyyttä, koska aiempaa kokemusta tällaisesta kakkujen määrästä ei minulla ollut. Mutta ainakin kakkukokonaisuus näytti hyvältä, eikä siltä että koristeet olisivat kesken loppuneet. Toinen jännityksen aihe oli sitten kuljetus ja kukkasteni kestävyys. Paljon kuplamuovia ja pieniä rasioita, ja niin vain ne selvisivät kunnialla automatkasta.

Suklaakakut teki häihin pestatun pitopalvelun väki, ja he myös asettelivat koristeet kakkujen päälle - tosi kauniisti! Koristeiden värit korostuivat kivasti suklaan päällä, ja olihan se kakku varsin maittavaakin.

Naimaonnea rakkaille ystäville

Katjan ja Mikan, rakkaiden ystävien, häitä on tanssittu! 10 vuotta on pariskunnalla yhteiseloa jo takana, ja montaa kymmentä toivotamme lisää avioliiton auvossa.

Kortti piti tietysti tekemän hääparin tyyliin, siksi väreinä mustaa ja violettia. Blingblingiä tuovat helmiäisvalkoiset pikku helmet, joiden liimaaminen vaati muuten jonkin verran näppäryyttä, kikkailua, ja kuumaliimaa käyttäessä vielä karaistuneita sormenpäitäkin...

Onnittelutervehdyksen kirjoittelin kortin sisäsivulle, violetille paperille tietenkin.

Lakkipään kunniaksi

Sattuipa tälle kesälle yhdet ylioppilasjuhlatkin. Kutsu oli niin kivasti taiteltu A4-arkki, että taidanpa säästää sen tulevaisuuden visioita varten...

Niitä visioita odotellessa täytyi tietenkin askarrella valkolakkisankarille mikäpä muu kuin kortti. Nuoren miehen mieleen eivät ehkä ole kaikenmaailman rimssut ja rämssyt. Mallailin kyllä lakin viereen paria ruusua, mutta mies käski jättää ne pois. Luotan hänen arvioonsa nuoren miehen mausta, etenkin kun kortin saaja on hänen serkkunsa. Siispä yksinkertainen olkoon kaunista!

"YLIOPPILAALLE" kirjoitin isäni ikivanhalla Dymo-koneella, jonka olemassaolon muistin kaverini Annan blogin ansiosta. Kiitos mainiosta ideasta Anna ja Annan aarteet! Tuo tarravekotin oli muuten tenavana mitä mielenkiintoisin kapine. Nykyäänhän tällaiset tekstitarrakoneetkin ovat ihan vimpan päälle sliipattuja. Vanha kunnon Dymo tekee kuitenkin kohotekstin, joka on askarteluihin juuri sopiva!

Kitty-fanin synttärikortti

Taas tuli kuulkaas todistettua, että ihan kaikki kannattaa säilyttää! Tämä söpöinen Hello Kitty -kortti lähtee vielä tänään postissa 4 vuotta täyttävälle kummitytöllemme. Ja tuo Kitty: kuva on leikattu jonkun vaatteen mukana tulleesta kartonkilapusta, sellaisesta joita aina uusista vaatteista saa irrotella enemmän ja vähemmän.

Eikä siinä vielä kaikki, kuten sanonta kuuluu. Sinikukkainen kangas löytyi tilkkukasasta, jonka äitini on aikoinaan kerännyt. Aikani ihmettelin, mitä tämmöisilläkin pikkiriikkisillä lippulappusilla mahtaa tehdä, kun en tilkkutöihin sentään vielä ole hurahtanut. No, nytpä tiedän senkin. Myös punainen nauhanpätkä ja nappi löytyivät aarteideni joukosta.

Nyt olen innostunut noista skräppipapereista, kun tulin jostain ale-korista kaapanneeksi niitä lehtiöllisen mukaani. Ne ovat kertakaikkiaan toinen toistaan ihanampia ja niitä on olemassa jokseenkin joka väriä, kuosia ja laatua. Tahtoo kokeilla kaikkia!

Leimasin on myös kätevä. Tässäkin kortissa teksti tuli tuollaiselle käsintehdylle paperille, jolle kirjoittaminen on ihan vihoviimeistä. Teksti kun ei asetu epätasaiselle pohjalle suoraan tai tasaisesti hyvällä tahdollakaan. Vaan näinpä se käy näppärästi. Ja kun leimasinta vähän "nitkuttaa", sen reunasta tarttuu myös väriä ikään kuin kehystämään tekstiä. Se kannattaa tietysti pitää mielessä erityisesti silloin, kun niin ei ehdottomasti missään tapauksessa halua käyvän.

Hääpäivänänne

Tänä keväänä postiljooni on kolistellut luukusta tavallista enemmän kutsukortteja - saldo tälle kesälle on yhdet ylioppilasjuhlat ja kolmet häät! Kaikkiin kemuihin emme edes pääse osallistumaan, mutta tokihan haluamme juhlakaluja muistaa tärkeänä päivänä. Siispä aloin jo hyvissä ajoin harjoitella korttiaiheita.

Kaksiosaisen kortin pohjana on hopeinen kartonki. Aivan hurmaavan hääaiheisen lahjapaperin löysin Prisman hyllystä, ja siitä saikin juuri sopivan kuva-aiheen tähän noin A5-kokoiseen korttiin. Tuohon violettiin nauhaan suorastaan rakastuin! Se löytyi sattumoisin ihan omasta varastostani, johon se on ajautunut äitini varastoista, joista olen saanutkin aikamoisen askartelu-, lanka- ja ompeluperinnön.

Nyt vain veikkaus pystyyn, keille tämäkin kortti onnea toivottaa? ;)

Suklaasydän

Suklaasydän on ainakin meilläpäin aika varma nakki naisten juhliin. Siispä sellainen piti saada ystävättären polttaripiknikille ihan ehdottomasti! Kaikenlaista mietiskelin, tulevan rouvan tuntien melko ronskiakin olisi voinut olla, mutta aika nopeasti syntyi visio tästä lilasta suklaaunelmasta. Morsmaikku meinaan on tuonne violettiin päin kallellaan, ja häiden värimaailmakin sitä sivuaa.

Internetin ihmeellisessä maailmassa blogeja plaraillessa olin nähnyt kuvan kakusta, jonka kuorrutus oli tehty vastaavalla tavalla: kaulimalla sokerimassa kohokuvioidun silikonialustan päällä. Se oli jäänyt johonkin alitajuntaan kummittelemaan, joten ei kai siinä sitten muu auttanut kuin rynnätä ostoksille. Alustan lisäksi nettikaupasta tarttui mukaan valmiiksi värjättyä sokerimassaa sekä päivänkakkara-muotit.

Kakkupohjaksi tein muuten ihan tavallisen sokerikakun, mutta korvasin osan vehnäjauhoista kaakaojauheella (n. 3 ruokalusikallista). Leikkaan kakun usein vain kahteen osaan, koska se on suht helppoa. Pitäisi varmaan ruveta opettelemaan vähän haasteellisempia juttuja... Tässä mentiin kuitenkin varman päälle. Kostutuksen tein vaniljasokerilla maustetulla laktoosittomalla maitojuomalla, kun en ollut varma seurueen laktoositilasta. Muutenkin tarkastin, että aineet olivat vähälaktoosisia.

Pohjan päälle sipaisin kaupasta ostettua Lemon curd -tahnaa. Jossain näin vähän aikaa sitten ohjeenkin sitruunatahnan tekemiseen, mutta en ole sitä vielä ehtinyt kokeilla, ja etsiäkin se ohje pitäisi. Luultavasti se on jossain varmassa tallessa, kuten usein käy. Varsinaiseksi täytteeksi tein Kinuskikissalta lainatun suklaatäytteen, joka on kaikessa helppoudessaan ah, niin jumalainen! Siihen tulee sulatettua suklaata, vaniljatuorejuustoa ja vaahdotettua vispikermaa. Lisäsin sekaan vielä ripauksen Marianne-rouhetta. Takuuvarmaa kamaa. Kansi päälle, ja kannen päälle kreemi, johon käytin tällä kertaa rasvan kaveriksi kaakaotomusokeria.

Tähän asti mentiinkin jo aika hyvin rutiinilla. En kuitenkaan ollut ennen käyttänyt tuollaista hienoa kohokuvioitua silikonialustaa, mutta ei kai siinä sen kummempaa kuin tarttua toimeen. No, paremminkin olisi voinut onnistua. Valmiissa kuviossa oli nähtävissä kuvioiden "liikkuminen" kaulittaessa, ja paikoitellen kuvion reunat olivat vähän repeilleetkin. Niitä sai kuitenkin jonkin verran tasoiteltua ja paikkailtua muovisten marsipaanityökalujen avulla, ja pahimpiin paikkoihin asettelin tietenkin aiemmin valmiiksi tekemäni violetit, kultaisella kimallevärillä sivellyt kukkakoristeet sekä perhosen. Ne kiinnitin marketista saatavalla valmiilla sokerikuorrutteella. Tiedättehän, sillä paparkakkutaloihin tuubista pursotettavalla.

Ja kyllähän se väelle maistui! Mikäs sen mukavampaa, kun kesäkin vielä sattui alkamaan kuin tilauksesta. Polttaripäivän ainokainen sadekuuro tosin tietenkin ropisi - no niin, kuinkas muuten kuin meidän piknikille! Onneksi se oli lyhyt ja ytimekäs eikä tunnelmaa sabotoinut.