lauantai 27. huhtikuuta 2013

Persikkainen Pikachu

Nyt ei liikutakaan minulle tutuimmassa maastossa. Pokémonia ei nimittäin ole tullut seurattua ollenkaan. Oli tosin vaihe, jolloin ainakaan tuolta keltaiselta Pikachu-hahmolta ei mitenkään voinut välttyä, joten tiesin sentään suunnilleen mistä on kyse kun naapurinpoikien kakkutoive tuli ilmi.
 
Kaipa siitä sentään mitenkuten tunnistettava tuli, tuosta ötökästä. Piirsin kuvan netistä löytämäni mallin mukaan. Valitsin tämän, koska sehän näyttää aivan selvästi hyökkäävän halaamaan päivänsankareita onnitellakseen! Koriste kuten kuorrutekin ovat sokerimassaa. Mustat osat on piirretty ja väritetty elintarviketussilla, valkoiset ja punaiset maalattu pastavärillä.
 
Siellä sisällä on neljän munan sokerikakkupohja kahteen osaan leikattuna, täytteenään lemon curd-tahnaa ja persikkamousse:
 
4 liivatelehteä
2,5 dl Flora Vispiä vaahdotettuna
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1 tl vaniljasokeria
sokeria
1 prk säilykepersikoita mehussa (ota mehu talteen ja lisää siihen hiukan vettä liivatteiden liuottamista sekä kakun kostuttamista varten!)
 
Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää tuorejuusto. Mausta vaniljasokerilla ja sokerilla. Soseuta persikat ja lisää sose vaahtoon. Kiehauta kattilassa 3 rkl persikkamehua ja liuota liotetut liivatteet siihen. Kaada liivateseos vaahdon joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen.
 
Kostuta kakkupohjan ensimmäinen levy, levitä sille sitruunatahnaa ja sen päälle moussea. Laita kansi päälle ja kostuta. Laita jääkaappiin jähmettymään ennen sokerikreemin levittämistä ja kakun kuorruttamista.
 
Oikein hauskaa juhlaa naapuriin!

torstai 25. huhtikuuta 2013

Häksy ei oo äksy

Varokaa hämähäkkikammoiset, täältä tulee Häksy! Hän asuu meillä ja on kyllä ihan kesy, suorastaan säyseä joten kylään uskaltaa edelleen tulla, heikkohermoisempikin vierailija. Hänen erikoisuutensa on se, että hän... no, naksuu.
 
Lainasin kirjastosta ihastuttavan kirjan Papiljottilehmä ja haalarihai (Satu Laatikainen & Riitta Malinen-Tyynelä, Karisto 2009), joka on pullollaan toinen toistaan hurmaavampia leluja ja härpäkkeitä joka kodista löytyvistä materiaaleista toteutettuna. Ensimmäisenä minut kertakaikkiaan hurmasi Naksu.
 
Naksu tehdään kahdesta lastenruokapurkin kannesta, jotka kiinnitetään toisiinsa alareunat vastakkain. Kansivirityksen voi sulloa vaikka pikkuruiseen sukkaan, mutta sille voi myös virkata päällisen. Ohje löytyy kirjasta. Hiukan sitä muokkasin tehdessäni, eli jalkojen lisäksi virkkasin hämpylle pienen "hännäntöpön" takapuoleen ja etupuolella "silmät".
 
Vauva lussuttaa onnellisena Häksyn koipia kun ei muusta juuri ymmärrä. Arvatkaapa kuka sitä sitten naksuttelee joutessaan, aina kun Häksy sattuu käsiin osumaan? Naks-naks!

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Muumilaakson kevät

Kevät inspiroi kakkuhommissakin. Muumeista tykkäävän 1-vuotiaan synttärikakussa on tietenkin Muumilaakson kevät, kuinkas muutenkaan. Idean saatuani huomasin aika pian, että Muumit ja kevät on toki inspiroinut muitakin: ainakin Kakkuhelmi on taiteillut upean kakun samalla teemalla. Onneksi visioni oli sentään hiukan erilainen!
 
Pohjana on neljän munan kaakaokakku, välissä mansikkaa ja sitruunarahkavaahto, kostutuksena käytin pakastemansikoiden mehua ja sitruunalimpparia. Kuorrute ja koristeet ovat sokerimassaa, alla on sokerikreemi.
 
Muumipeikon muovailussa käytin ensimmäisen kerran apuna cmc:tä ja täytyy sanoa, että kyllä on ihmeaine! Enpä ole voinut kuvitellakaan että sokerimassan työstäminen voisi olla niin vaivatonta. Jauhe todella teki massasta muovailtavampaa, ja osat tarttuivat toisiinsa melkein kuin itsestään. Vain häntää jouduin hieman elintarvikeliimalla "douppaamaan".
 
Sillan kanssa sen sijaan oli pienoisia ongelmia, luulin jo että joudun luopumaan melko oleellisesta osasta ideaani. Pahalainen nimittäin napsahti kahtia heti ensimmäisellä käsittelykerralla. Tosin tajusin syynkin saman tien: juomapullon päällä muotoaan hakenut silta oli juuri sen verran kuivunut, ettei enää joustanut, mutta alapuoleltaan ei ollut saanut ilmaa. Liimasin siististi katkenneet osat kiinni ja tuin rypistetyllä foliolla. Varmimman vakuudeksi tein varasillankin, koska ruskeaksi värjäämääni massaa jäi yli. Nyt on sitten kaapissa ylimääräinen silta. Jokikakkua, anyone?
 
Joesta puheenollen, halusin pinnasta vesimäisen. Siihen tarkoitukseen käytin Wiltonin sinistä Sparkle Geliä, jota levitin teelusikalla "pyörteillen" sinisen sokerimassan päälle. Aika kivan elävän, vesimäisen pinnan sillä saikin.
 
Tässäpä vielä reseptit kakkupohjaan ja täytteeseen (joka muuten toimii ihan kivasti vaikka hyydykkeenä tai jäädykkeenä):
 
Kakkupohja
 
4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
 
Täyte
 
4 liivatelehteä
1 prk Flora Vispiä
2 prkia maustettua sitruunarahkaa
tilkka kiehuvaa vettä tai sitruunamehua (johon liivatteet liuotetaan)
(tomu)sokeria maun mukaan

torstai 18. huhtikuuta 2013

Kun äiti lastensa jälkiä siivosi

Kaivoinpa taas lapsille hama-helmet kaapin perukoilta. Niitä on kokeiltu aina silloin tällöin, vaan eivätpä ole neidot malttaneet tähän mennessä mitään valmiiksi asti näpertää. Onhan se kieltämättä vähän raivostuttavaa puuhaa; juuri kun saa kymmenen helmeä pystyyn nätisti, yhdettätoista laittaessa vähintään viisi kellahtaa kumoon.
 
Niinhän siinä nytkin kävi, että muutaman helmen he jaksoivat asetella kun jo alkoivat muut toimet kutsuvasti huudella. Ja tietenkin ne helmet jäivät siihen keittiön pöydälle lojumaan levälleen, äidin siivottavaksi...
 
Joten minä niihin sitten joutessani tartuin. Ja sain ällin. Voi hyvin olla - ja todennäköistä onkin, että tämä on jo sataan kertaan keksitty juttu kuten melkein kaikki. Mutta keksinpä sitten tehdä hama-helmistä korvarenkaat. Muovikorut tuntuvat olevan juuri nyt kovasti muodissa. Kevyetkin ne ovat, ja leikkisät.
 
Kiinnitysten kanssa aikani pähkäilin, väänsin lopulta lenkit metallilangasta. Korvakorukoukut ovat valmistavaraa.
 
Viime aikoina koruissani on näköjään ollut lähes poikkeuksetta mustaa. Nyt suunnitelmissa on tehdä seuraava koruprojekti ilman. Ehkä kunnon kasarikorvikset pinkeistä ja keltaisista hama-helmistä...?
 
Äidin puuhia hetken ihmeteltyään jatkoivat tyttösetkin askaretta seuraavana päivänä ihan uudella innolla. Ja tulivatpa työt valmiiksikin!

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Jadesormus

Tuntuu kuin korukurssi olisi päättynyt ennen kuin ehti alkaakaan. Helmikuussa aikaa tuntui olevan hamaan tulevaisuuteen asti, ja yhtäkkiä onkin kevät ja kurssi loppu. Pikku paniikkikin olalle kolkutteli, kun viimeiselle kerralle jäi melkeinpä koko kiven istutusprojekti. Siispä olikin aikamoinen ilouutinen, että saimme tälle viikolle vielä yhden bonuskerran!

Vaikka sain kuin sainkin sormukseni kasaan jo viime viikolla, kävin koululla sitä tänään vielä puunailemassa ja kiillottamassa. Ja vähän seuran vuoksikin. Oikein mukavaa porukkaa oli nimittäin kurssillamme ja aika moni ilmeisesti suunnittelee jatkavansa taas syksyllä. Minä muiden muassa.

Tässä kuitenkin "virallinen" kurssityöni, ta-daa: noin sentin levyinen sormus 925 hopeaa, johon istutettu jade.

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Pienet pääsiäisleivokset

Pääsiäinen tuli ja meni, enkä ehtinyt kaikessa hässäkässä edes pääsiäisleivonnaisia päivittää blogiin! Kokoonnuimme koko suvun voimin appivanhempieni luokse ja siellä herkuttelimme mm. suklaamunilla, tiramisulla, pashalla - ja näillä rahkaleivoksilla.

Murotaikinapohjan resepti on Ulla Svenskin Lempileivonnaiset-kirjasta:

100 g voita tai margariinia
0,5 dl sokeria
0,5 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Taikinan aineet sekoitetaan keskenään. Ullan ohjeessa kehotetaan kaulimaan taikina, mutta minä tein helpoimman kautta: jaoin taikinan käsin 12 suunnilleen yhtä suureen osaan, jotka sitten litistelin ja asettelin metallisen muffinipellin koloihin.

Täyte:

2 prk valkosuklaa-limerahkaa
1,5 kananmunaa
sokeria

Sekoitin taikinasta jääneen kananmunan puolikkaan sekä yhden kokonaisen munan rahkaan ja maustoin sokerilla. Täytteen lusikoin pohjien päälle ja paistoin 175 asteessa noin 15 minuuttia.

Koristeena on keltaisesta Candy Meltsistä ja sokerihelmistä askarreltuja koristeita sekä vihreää kimalleraetta. Tein leivokset koristeluineen kotona ja ne odottelivat jonkin aikaa jääkaapissa ynnä reissasivat muutaman tunnin autossa kylmälaukussa. Rakeet sulivat rahkatäytteen päälle ihan totaalisesti, joten suosittelen koristelemaan leivokset vasta juuri ennen tarjoilua.

Täytettä jäi vähän yli kahdestatoista leivoksesta, joten tekaisin lopulle pieneen vuokaan pohjan voista ja täysjyvä-Marie-kekseistä, ja paistoin samoin kuin pikkuleivokset. Koristeena on pieniä suklaaraemunia.