To a Fabulous Friend

Koruja rakastava ystävättäreni täytti pyöreät 30 vuotta, eikä siihen paikkaan oikein mikään muukaan lahja paremmin passannut kuin tämä. Ranneketju ja korvakorut ovat sterling-hopealangasta ja Swarovskin kristalleista omin pikku kätösin rakkaudella väännellyt. Myös ranneketjun lukko on samaista hopeaa. Sitä en sentään itse askarrellut, vaikka myöhemmin kyllä tajusin että olisin voinut lukonkin itse näpertää. Ainakin jonkinmoisen.

 

On muuten pakko tähän väliin kehua supernopeaa toimitusta: tein tilauksen Helmikori.fi-verkkokaupassa torstaina ja jo perjantain päiväposti kolautti paketin luukusta minulle! Lahjalaatikko löytyi Prismasta, pehmusteet kaapin periltä.

 

Kortti syntyi Tampereen Kädentaitomessuilta tehdyistä hankinnoista: Papermanian Art Deco-sarjan kuvilla, strasseilla ja leimoilla, joihin yhdistelin sitten kaikenlaista omista kätköistä löytynyttä ekstraa.

Takakannen leidin leimasin ensin mustalla värillä, minkä jälkeen leimasin osittain päälle pigmenttimusteella ja embossasin nuo osat kultaisella kohojauheella.

 

Avattu kortti paljastaa sitten kaikenlaista pientä, vaikkakin melko yksinkertaista yksityiskohtaa: washiteippiä, ikkunaa, sulkia, strasseja, embossauksia... Sopivia tekstileimoja ei sattunut kuin tuo yksi "To a Fabulous Friend", joten loput tekstailin tyyliin sopivasti käsin.

 

Kolmannelle kummipojalle

Eilen vietettiin neljännen kummilapseni, kolmannen kummipoikani nimiäisiä jonne viemisinä meillä oli toki kakku. Ulkoisesti tekemys on samantyylinen kuin edellisen kummipoikani ristiäiskakku. Sisältökin osittain, nimittäin valkosuklaavaahtoahan siellä on, tällä kertaa kotitekoisen puolukkahillon kaverina. Kakun kostutin kivennäisvedellä. Siitä alkaa tulla tapa. Haitanneeko.

 

Valkosuklaavaahtoa tein kuuden munan kakun kahteen väliin sen verran reilun annoksen, että herkuttelimme perheen kesken loput jälkkäriksi.

 

5 dl Flora Vispiä vaahdotettuna

200 g maustamatonta tuorejuustoa

260 g valkosuklaata sulatettuna

 

Kakun kuorrute on sokerimassaa, alla tietenkin kreemi Kinuskikissan erinomaisella ohjeella. Ruusut ja lehdet ovat marsipaania.

 

Kortti oli sitten tietenkin lahjan mukana. Lahjan, joka oli elämäni ensimmäinen neulenuttutekemys, josta ei ole kuvaa, koska se valmistui autossa matkalla juhlapaikalle jossain Vantaan ja Helsingin rajalla. Ettei viime tippaan menisi...

 

"Luuletko - voi sentään jos voisit -

tarkoitan, olisiko siitä kauhean paljon

vaivaa, jos keksisit minulle nimen,

joka olisi minun eikä kenenkään

muun? Nyt, tänä iltana?"

 

Lainaus on Tove Janssonin kirjasta Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, kertomuksesta Kevätlaulu, jossa Nuuskamuikkunen tapaa mönkijän jolle hän antaa nimeksi Ti-ti-uu.

Kääretorttu, tuo aliarvostettu herkku

Viikonloppuna pohdin, miksi kääretorttuja tulee tehneeksi niin harvoin. Eihän se vaikeaa ole. Itse asiassa sen pykääminen on huomattavasti helpompaa kuin täytekakun. Hyvääkin se on, tekee kauppansa meillä paremmin kauppansa kuin kaakut konsanaan. Tortun täytteeksi on vaihtoehtoja lähes rajaton määrä ja useimmiten siihen löytyy kaapista ainakin jonkinsortin tarvikkeet.

 

Siispä kääretortun tekoon!

Pohjan resepti on Parasta kotiruokaa-kirjasta:

4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
0,75 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Munat ja sokeri vaahdotetaan, kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään vaahtoon. Taikina kaadetaan ja levitetään leivinpaperilla vuoratulle pellille. Pohjaa paistetaan 225-asteisen uunin keskitasolla 6-8 minuuttia. Valmis pohja kumotaan sokeroidulle leivinpaperille ja annetaan jäähtyä.

Keittelin aiemmin syksyllä 1,5 kiloa puolukoita hilloksi. Tuota hilloa päätin kokeilla kääretortun täytteeksi, ja kaveriksi kinuskikermaa Kinuskikissan ohjeella. Lisäsin siis kinuskivaahtoon vielä 2,5 dl Flora Vispiä vaahdotettuna.

Sitten vain torttu rullalle. Pohja meinasi hiukan halkeilla, mutta lopulta rullautui ihan nätisti ja päällimmäiseksi jäi kuin jäikin ehjä pinta. Laitoin tortun leivinpaperikäärössään muutamaksi tunniksi jääkaappiin lepäilemään.

 

Oikein makoisa leivonnainen siitä tulikin. Puolukan ja kinuskin liitto toimii takuulla - ainakin minun suussani. Seuraavaksi taidan silti kehitellä jonkun uuden yhdistelmän...

Tunikan helppo muodonmuutos

Periaatteessa en koskaan osta kirpparilta rikkinäisiä tai valmiiksi tahraisia vaatteita. Liekö ollut väri, joka sai minut kuitenkin tarttumaan tähän suht edulliseenkin lasten tunikaan jonka helmassa kyllä erottui pari pientä rasva(?)läikkää. Keskimmäisen tyttären vaatekaappi nimittäin suorastaan huusi keskelleen jotain vihreää kaiken sen pinkin keskelle.

 

Ajattelin jo ostopäätöstä tehdessäni vaaleanpunaista vauvalankakerän jämää, joka käsityökorin pohjalla lojui joutilaana sekä virkattuja kukkia, joiden ohjeen nappasin kerrassaan ihastuttavasta Sekaisin langoista-kirjasta (Susanna Zacke & Sania Hedengren, WSOY).

 

Ja tässä on tulos joka paitsi peittää pikku tahrat myös piristää mekkosta mukavasti:

 

Virkkasin tennarit

Törmäsin virkattuihin koristossuihin ensimmäisen kerran kaiketi Facebookissa kaverin tekemyksiä ihaillessani. Aivan mielettömän söpöt! Nettiä penkoessani törmäsin näihin useammassakin blogissa. Lähes kaikkialta johti linkki brasilianportugalinkieliseen ohjeeseen. Passo-a-passopa hyvinkin, todella havainnolliset kuvat ohjeessa on ja kun tarpeeksi jaksaa scrollata, löytyy lopusta ihan pätevä englanninnoskin. Vielä piti googlata virkkaussanasto englanti-suomi ja sen jälkeen pärjäsikin jo ihan kivasti.

 

Ohjeesta ei tarkalleen ottaen selvinnyt mitä kokoa valmiit tennarit ovat (muuta kuin että vauvalle ovat). Minä virkkasin puuvillalangan sijaan suomalaisiin talvioloihin sopivammalla perinteisellä sukkalangalla eli Novitan Seitsemällä veljeksellä, kolmosen virkkuukoukulla ja sain lopputulokseksi suunnilleen koon 20 tossut, jotka mahtuvat passelisti 1-vuotiaan kummipojan jalkaan.

Betty kakun päällä

Fiftaridiggarin synttärikakku voi näyttää vaikkapa tältä, varsinkin jos lempiväri sattuu olemaan pinkki. 50-lukukuvasto pyöri mielessäni alkaen mekon helmoista päätyen pin up-tyttöihin ja erityisesti yhteen - keneenpä muuhunkaan kuin Betty Boopiin, jota olen aiemmin käyttänyt paperiaskartelussakin.

 

Löysin kuvan (itse asiassa paljonkin kuvia, mutta tämän valitsin) netistä, tulostin sen ja leikkasin ääriviivoja pitkin. Ääriviivat hahmottelin elintarviketussilla sokerimassalle - ensin koko kuvan ympäri ja sitten vähän kerrassaan kuvaa palastellen, jotta kaikki osaset osuisivat kohdilleen. Bettyn korut, kengät ja pikkuriikkisen puvun maalasin pastaväreillä, koruihin lisäsin värin kuivuttua vielä kultaista tomuväriä päälle.

 

Kuorrute ja polkadotsit ovat myös sokerimassaa. Sen alla on sokerikreemi, johon käytin sekä tavallista tomusokeria että kaakaotomusokeria, jota sattui lootan pohja kaapista löytymään.

 

Kakkupohjana on oma aina luotettava suklaakakkuni, neljän munan versio. Väliin kehittelin sitruunaisen vadelmamoussen:

 

200 g vadelmia keitettynä soseeksi

200 g sitruunatuorejuustoa

2,5 dl Flora Vispiä vaahdotettuna

0,5-1 dl sokeria

3 liivatelehteä liuotettuna vesitilkkaan

 

Kakun kostukkeena oli tällä kertaa sitruunalimpparia.