lauantai 31. maaliskuuta 2012

Kevätvilliintyminen

Hankinpa tässä männä viikolla itselleni uuden kivan lelun. Nimittäin nuuttausalustan. Siis asiaan vihkiytymättömille tiedoksi: sellaisen kivan levyn, joka on täynnänsä uria, joita apuna käyttäen voi - no niin, nuutata paperia ja kartonkia.

Oikeastaan minä ostin Papercraft inspiratios -nimisen brittiläisen askartelulehden, jonka kylkiäisinä tuo hauska lelu tuli. Aika paljon ihania ideoita muuten siinä lehdessä... Lehti ja uudet hankinnat yhdistettynä kevääseen = totaalinen korttivilliintyminen!

Sitten joku mainosti Facebookissa 3-fold-cardia, josta en ollut ennen kuullutkaan. Kuvassa oli mahtavan näköinen korttihärpäke, joka tuntui ulottuvan kerrassaan joka suuntaan. Ja sitten vielä kehtasivat mainostaa, että semmoinen on helppo tehdä! Pakkohan sitä oli kokeilla, kun sattui siinä uudessa lelussakin jonkun uran kohdalla lukemaan taikasana: "3-fold-card".

Vilkaisin jonkun video-ohjeen netissä ja pääpiirteissäänhän tuo ON helppo tehdä. Neljä nuuttausta pystyyn ja kaksi viiltoa keskelle vaakaan. Jossain ohjeessa oli mittojakin mainittu. Tuumina. Jepjep. Minä kun olen niin hurjan ahkera kääntämään noita mittoja ymmärrettäviin mittayksiköihin... (Taidan laittaa hankintalistalle tuumaviivottimen.)

Oman harkinnan perusteella valikoin mitoiksi A4:n pituus ja A6:n korkeus. Mitään senttimetrejä tässä tarvita...

Tein koenuuttauksen suttupaperille ja sain kuin sainkin aikaan jonkinmoisen virityksen. Sitten vain kartonkia peliin. Taitteet menivät vähän sikinsokin, ja meinasin olla välillä hiukan solmussakin tämän härpäkkeen kanssa. Mutta joka tapauksessa kortti toimii suunnilleen niin kuin pitääkin. Ensi yrityksellä skarppaan vähän taitosten suhteen.

Eihän tuo kortti tosiaan mitään ydinfysiikkaa ole. Aikaa sen tekeminen vei, koska onhan se aikamoinen tilkkutäkki. Toisaalta kehystin jokaisen palasen erikseen, leikin lisää nuuttausalustalla ja tein reunoihin kohokuviointeja... Niin, vähemmällä kikkailullakin varmasti saa näyttävää jälkeä.

Tältä kortti näyttää niputettuna.
Koko on suunnilleen A6.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Kesää kohti

Muutamia kesäkuvia innostuin taas pitkästä aikaa tonkimaan esiin - olen niitä teettänyt ihan skräppäilyaikomuksissa, ovat vain jääneet välillä vähän unhoon. Kuvia ajatellen tilatut kesäiset paperitkin löytyivät pikku penkomisella.

Tällainen aika yksinkertainen leiska syntyi yhdestä suosikkikuvastani. Paperihyrrän bongasin ja merkkasin vastikään Sinellin Häät ja juhlat -lehdestä, ja tähänhän tuo sopi heti mitä parhaiten. Hyrrä on kiinnitetty haaranastalla, eikä siis pyöri. Liimattu oli Sinellin versiokin, mahtaisiko sitä saada kehiteltyä kotikonstein sellaisen ihan toimivan... Varmasti sellaiseenkin jostain Internetin kätköistä ohje löytyisi?

Joka tapauksessa, hyrrän varsi on pätkäisty jäätelötikusta. Niistä on yllättävän moneen näissä askarteluhommissa, joten taitavat ensi kesänäkin päätyä pesuun ja säästöön.

Kirjainsetissä ei tietenkään ääkkösiä ollut, joten ä:n pisteet kehittelin haaranastoista. Kuva on teipattu ensin valkoiselle paperille ja sitten vielä sinivalkokuvioiselle paperille, ja kiinnitetty pohjaan teippityynyillä, mikä ei kuvasta kovin hyvin välity. Muutenkin kuva leiskasta on vähän niin ja näin; pitäisi hankkia se säädettävä salamalaite...

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Sinisen sävyjä

Vauvoja tuntuu pukkaavan tasaiseen tahtiin ja aina välillä tarvitaan siis kastekorttejakin. Siispä tällaisen tein varastoon. Aika selkeästi poikavauvalle, väittäisin.

Paperitilkkuja, nauhoja ja helmiä - siinäpä se idea lyhykäisyydessään. Erilaisia reunoja tein kuviosaksilla, repimällä sekä saksilla raaputtamalla.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Kirpeä herkku

Kokeilinpa tällaista reseptiä:

Paipohja
3 dl vehnäjauhoja
1,5 rkl sokeria
125 g voita tai margariinia
3 rkl kylmää vettä

Täyte
5 dl puolukoita
4 hapokasta omenaa
1 dl hilloskokeria

Ohje löytyi Kotilieden uudesta leivontakirjasta vuodelta 2003, joten ihan uusi kirja ei nimestään huolimatta ole. Joka tapauksessa oikein maukas ja toimiva resepti, ainakin jos tykkää vähän kirpsakammasta leivonnaisesta. Syksyllä tämä on varmasti ehdoton hitti kotimaisista tuoreista marjoista ja hedelmistä! Vaikka tekipä tuo kauppansa naistenpäivänäkin.

Ensin tein paitaikinan: nypin pehmeän rasvan vehnäjauhojen ja sokerin sekaan. Vesi lisätään nopeasti sekoittaen. Valmista!

Kun taikina oli kelmuun käärittynä jääkaapissa jähmettymässä (pari tuntia), ryhdyin keittelemään puolukoita (ja vesitilkkaa) 10 minuuttia. Lisäsin hillosokerin ja omenakuutiot ja keitin vielä viitisen minuuttia. Sen jälkeen täytteen annetaan jäähtyä.

Käytin taikinan kaulimisessa alustana silikonialustaa, jolla valmis, noin 5 cm vuokaa isompi taikinakiekko oli helppo nostaa piirakkavuokaan. Taikina painellaan tiiviisti vuoan pohjalle ja reunoille, joista mahdollinen ylimääräinen taikina vielä leikataan pois. Pohjan päälle kaadetaan täyte.

Ja täytteen päälle pitäisi lopusta taikinasta taikoa suikaleita ristikoksi. Minun vuokani taisi olla hieman isompi kuin ohjeessa käytetty, sillä en saanut jämätaikinaa riittämään kunnolliseksi ristikoksi, mutta ihan kelvollinen siitä tuli näinkin.

Paistetaan 200-asteisen uunin keskitasolla noin 35 minuuttia.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Untuvainen kastekortti

Tämä kastekortti meni tyttövauvalle, mutta halusin tehdä vaihtelun vuoksi jotain muuta kuin sitä ainaista vaaleanpunaista. Hempeähän kortista tuli näilläkin värisävyillä. Vähän rouheampaa kontrastia tulee aaltopahviliuskasta.

Höyhen vain on niin pehmoisille vauvoille sopiva untuvainen koriste, elementti jota olen käyttänyt vauvakortissa aiemminkin. Tässäkin kortissa se nousee aika lailla pääosaan.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Onnitteluperhonen

Sainpas taas korttitehtaan tauon jälkeen pyörimään. Vähän on ollut inspiraatio hukassa ja puhtikin poissa, mutta pienen lorvimisen jälkeen jaksaa taas. Jonkin verran saattavat innostusta lisätä ihan vahingossa sattumalta tehdyt askartelutarvikehankinnat... kuten tässä kortissa käytetty postikorttiperhosleima, joka löytyi Tiimarista.

Ihan helppoa ei tässä tapauksessa ollut kaksivärileimaus Distressin leimasintyynyjen kanssa, pitää ehkäpä kokeilla nestemäisillä väreillä siveltimen avulla. Ei muuta kuin täyttöpullojen ostoon, siis.

Taustapaperina on vanhasta aikakauslehdestä repäisty sivunpalanen. Onnittelutekstin tekstasin itse, kun ei ollut sopivankokoista leimaa, eikä tarroistakaan tähän oikein tuntunut mikään sopivan. Vielä lisää ostoksia tiedossa? Punaisen, pilkullisen paperisuikaleen lisäksi kortissa ei tällä kertaa muita koristuksia olekaan.