Kortteja vauvoille

Männä viikolla urakoin oikein toden teolla vauvakortteja, kun tuntuu olevan tilausta vähän joka puolella! Kuvassa yllä ystäväperheen pojalle askarreltu kortti. Aika yksinkertainen, mutta papereilla saa näyttävyyttä ja kontrastiakin. Siinä on sekoitettu iloisesti Tildaa, vanhaa italiankielistä Tex Willeriä sekä muistaakseni Papermanian ruskea-sinistä paperia. Teksti on leimattu valkealle kartongille jonka reunoja tummensin vähän mustalla leimavärillä. Satiininauharusetti komistaa kokonaisuuden.

Ja samaa tyyliä tyttökortti. Keskimmäinen keltainen väri on samaa sävyä kuin muutamissa kukkapaperin kukissa. Siitä tulikin ihan näpsäkkä piristysraita, eikä tullut kortista liian lällyä kamaa. Teksti leimattu lilalle kartongille, jonka ylä- ja alareunoja vähän nyrhin saksilla rosoisemmiksi. Viimeistelin pitsinauhalla ja helmitarroilla. (Jotka muuten loppuvat kohta, ne ovat olleet näköjään aika suosittuja korteissani!)

Ja aika samaan sarjaan menee tämäkin nimiäiskortti, joka syntyi naapurin tilauksesta. Pojalle, kuten väreistä voinee päätellä. Tekstipaperi on vanhasta aikakauslehdestä leikattu ja revitty. Nimiäispäivä-teksti on leimattu (N-kirjain) ja kirjoitettu lahjapaperirullan hylsykartongin palaselle, joka puolestaan on liimattu järeämmälle kartongin palalle ja kiinnitetty teippityynypaloilla. Vai onko se tyynyteippi? Perhonen on kiiltokuva, jota vähän taivuttelin ja liimasin vain keskeltä kiinni. Ja kuinkas muutenkaan, sinisiä strassitarroja juhlistamassa ilmettä. Aika kiva, vaikka itse sanonkin!

Tein sitten vielä innostuttuani naapurille valinnanvaraa (kuvassa yllä). Toinen nimiäiskortti on enemmän unisex-mallia, kävisi mielestäni ihan hyvin tytöllekin. Kortti on pitkänmallinen, itse asiassa taitettu suoraan The Garden Party Stack-lehtiön arkista. Ja jälleen kerran lahjapaperirullan hylsyä, tällä kertaa hieman ruskeamman sävyistä. (Kyllä, niissäkin on eroja!) Nimiäispäiväteksti on kirjoitettu ruskealla kuitukärkikynällä valmiille pakettikortille, josta kylläkin leikkasin vähän korkeudesta pois. Perhonen on samasta kiiltokuva-arkista kuin ylempänä ollut sininen. Organzanauharusetti sulkee kaksiosaisen kortin.

Mekkoja, mekkoja, mekkoja!

Kevään ja kesän juhliin hankitaan vielä vallan kuumeisesti mekkoja - ja askarrellaan kortteja tietenkin. Kortteja, joissa on mekko.

Tämän ylioppilaan korttimallin varastin suoraan ihastuttavasta kirjasta nimeltään Kutsuvat kortit (Kaarina Korventaka & Päivi Forsström, WSOY). Paperit tietenkin kaivoin omista varastoistani, ja värit sen mukaan, mutta mielestäni kortin hempeä henki säilyi yhtä kaikki.

Oli siis ihan PAKKO käydä shoppailemassa mekko- ja tekstileimasimet, kun näin tuon kortin kirjassa. Mekko on kertakaikkiaan ihana, etten jopa käyttäisi ilmaisua ihQ. Samalla tuli testattua vähän erilaista leimailutekniikkaa, paperitilkkuleimausta. Eli henkari ja mekon olkaimet on leimattu vaalealle paperille ja mekko kuviopaperille, josta se sitten on leikattu irti ja kiinnitetty henkariin.

No se olikin sitten niin lystiä, että minäpä vähän innostuin aiheesta.

Samaa tekniikkaa soveltaen askartelin myös vähän rokimman onnittelukortin, jonka onnittelutekstin alapuolelle leimasin vielä onniteltavan nimen, mutta sitäpä en paljastakaan tässä! Nähkääs kun asettelu ontui mielestäni sikäli, että tarrateksti jäi lopulta kuitenkin vähän turhan ylös ja jätti isohkon tyhjän tilan korttiin. Sommittelin siihen strassitarrojakin, mutta en oikein keksinyt miten ne olisivat siihen asettuneet kivasti. Näin on minunkin minimalistinen luonteeni löytänyt kaipuun runsauteen, niin hämmästyttävää kuin se onkin.

Leimailukokeilujen tuloksena syntyi myös yksi ruskealla värillä leimattu mekko, joten siitä päätin vielä rakennella valmiin kortin varastoon. Tähän tuli käytettyä kierrätysmateriaaleja: vanhaa kukkatapettia taustaan, lahjapaperirullan hylsykartonkia kehystämään valkeaa mekkopaperia sekä nappeja kätköistä. Rusetti on organzanauhaa. Korttia voi käyttää tarpeen mukaan, vaikka jonkin sortin onnittelukorttihan siitä luultavasti tulee.

En vieläkään kyllästynyt ihastuttavaan mekkoon, joten näitä syntyy takuulla vielä lisää.

Suomalaisen voiton läjä

Tarkoitukseni ei ollut alunperin ollenkaan julkaista tätä "Ei menny niinku Strömsössä"-kakkuluomusta, sillä kuten kuvasta näkyy tätä projektia ei voi millään muotoa valehdella onnistuneeksi. Mies kuitenkin keksi tälle tekemykselle niin hillittömän nimityksen, etten voinut vastustaa kiusausta otsikoida postaus sillä.

Kyseessä on elämäni ensimmäinen kuivakakkuyritelmä, äitini reseptivihkosta kaivettu Paholaisen kakku. No, nimensä veroinen. Tosin äiti sai sen aina näyttämään vähän erilaiselta?! Syy tähän katastrofiin lienee kuitenkin niinkin yksinkertainen kuin liian iso taikina liian pienessä vuoassa. Ensi kerralla koitan änkeä tuohon meidän vuokaan vain puolikkaan annoksen...

Periaatteessa se on näin helppo juttu:

5 dl vehnäjauhoja

1 dl kaakaojauhetta

4 dl sokeria

1 tl suolaa

1 tl ruokasoodaa

2 tl vaniljasokeria

Nämä sekoitetaan keskenään ja niiden sekaan lisätään keskenään sekoitetut:

2 dl maitoa

2 kananmunaa

Ja lopuksi vielä:

1,5 dl sulaa rasvaa

Taikina kaadetaan vuokaan ja kakkua paistetaan 200-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia. Ja sitten meillä pitäisi olla kakku. Tai vaihtoehtoisesti läjä. Hyvin se maistui, kaikesta huolimatta. Ehkä se oli tuon sinivalkoisen tomusokerikuorrutuksen ansiota. Tai sitten ei.

Myöhäisherännäinen äitienpäivä

Anoppi sai äitienpäiväkorttinsa melkein viikon myöhässä, mutta toivottavasti se sentään ilahdutti omakätisesti ojennettuna. Keväisen aurinkoinen putkahti korttitehtaasta tällä kertaa. Tykkään tästä itse vallan mahdottoman paljon, erityisesti juuri värien takia.

Tekstaus on taas itse väkerretty. Leimailut ovat jääneet viime aikoina vähemmälle, vaikka olisi kaikenlaisia uusiakin leimasimia tuolla odottamassa testailua, uusista Promarkereista puhumattakaan. No, siellähän odottavat.

Kesää kohti virkaten

Kaapissani odotti pari kerää valkoisesta lakanasta leikkaamaani matonkudetta, ja päässäni oli jo jonkin aikaa hautunut idea virkatusta parvekkeen mattosesta. Itse asiassa kai jo viime kesästä saakka. Vasta nyt löytyi mukamas aikaa tarttua toimeen.

Mutta tässä se nyt on. Yksinkertainen pyöreä pikku matto, joka syntyi numero 10 virkkuukoukulla kahdessa illassa jääkiekkoa katsellessa. Mieheni sanoin: nautitaan siitä nyt niin kauan kun se vielä on valkoinen.

Mistä on pienet pojat tehty?

Vauvabuumi on tosiasia! Tuntuu että viime aikoina on tullut tehtyä lähes yksinomaan näitä vauva- ja kastekortteja. Mutta sehän on ainoastaan mukavaa, ja pääsee oikein urakalla söpöilemään. Tyttövauvoille olen lähiaikoina enemmän askarrellut, mutta syntyyhän noita poikiakin taas.

Tulin taannoin vauvakutsuilla luvanneeksi oikein vimpan päälle kortin vauvan synnyttyä, kun kutsuille mennessä oli sattunut sellainen emämunaus, ettei matkassa ollut korttia ensinkään! Kakku vei kaikki ajatukset, ilmeisesti. Selailin sitten paria omistamaani Docrafts Creativity -lehteä, kun muistelin niissä olleen joitain erikoisempia korttimalleja. Ja sieltähän tämä "Push 'n Pull"-kortti sitten löytyikin.

Eikä ole edes kovin vaikea juttu! Netistä löysin video-ohjeen tämän "mekanismin" tekemiseen. Mutta jouduinhan minä sen kanssa lopulta vähän värkkäämään, kun en videota kumminkaan pyörittänyt korttia tehdessä.

Videolla käytetään tietenkin leikkureita ja kaikkea muuta näppärää, mutta pärjäsin kyllä ihan hyvin saksilla. Kapeaa kaksipuoleista teippiä käytin kiinnityksiin minäkin, vaikkei omani tulekaan ihan yhtä kätevästä vekottimesta kuin video-ohjeessa. Kaikesta huolimatta yllättävän helppo tehdä, ja hauska juju korttiin.

Paperit ovat taas hyvinkin sekalaista seurakuntaa varastojen kätköistä, tekstaukset omaa käsialaa ja koristeena helmitarroja, kakkupaperin reunaa, pätkä silkkinauhaa sekä paperikukkia.

Omat onnentoivotukset lisäsin pitkällisen harkinnan jälkeen vetoliuskojen valkoiselle taustapuolelle. Onnittelut vielä uudesta perheenjäsenestä ja tervetuloa maailmaan, vauva!

Suklaamokkakakku kolmekymppiselle

Juhlimme vappuna ystävättäreni syntymäpäivää illanistujaisilla ja lupasin synttärisankarille lahjaksi kakun. Ja kun naisihmisestä on kyse, niin suklaakakkuhan se toivomus luonnollisesti oli. Siispä kuuden munan kaakaokakkupohjasta aloitin kakun kasaamisen.

Täytteenä on niin ikään suklaata:

2,5 dl Flora vispiä

200 g vaniljatuorejuustoa

reilu 200 g tummaa leivontasuklaata

loraus Frezza Mocchaa

Frezza Mocchaa käytin myös kakun kostutukseen. Se toikin aika kivan säväyksen kakkuun, vaikka omasta mielestäni kostutus olisi saanut olla hiukkasen runsaampikin. Se on se ikuinen ongelma, mikä on mihinkin kakkuun sopivasti.

Kasasin kakun aiemmin hankkimani reunavuoan sisään, koska eräänä iltana satuin näkemään telkkarissa ohjelmassa Sokerileipurin herkut (FST5) kondiittorin kasaavan hääkakut vastaavanlaisiin kakkurenkaisiin. Ihmettelenpä ettei moinen pälkähtänyt itselleni päähän. Tosin koko kapistus on ollut minulla vasta vähän aikaa. Joka tapauksessa aion vastakin käyttää tätä kikkaa kakkujen kasaamisessa! Tuli niin jämpti kakku ettei paremmasta väliä.

Kuorrutteena suklaata, totta kai:

1 dl vispikermaa

 n. 130 g tummaa leivontasuklaata

nokare voita

Suklaakuorrutteesta yli jääneen kerman (1 dl) vatkasin vaahdoksi ja vaahdon levitin ohuelti kakun reunaan, jotta suklaavohvelit kiinnittyivät helposti siihen. Nuo käyttämäni vohvelit ovat ihan lähikaupan keksihyllystä ostettuja, niissä on muistaakseni pähkinäsuklaatäyte. Niitä piti vähän lyhentää tarkoitukseen sopivaksi, joten minä sitten niitä veitsellä sahailin aikamoisen pinokasan.

Kakun koristelua varten tein samanlaisia valkeita sokerikukkia kuin taannoin ristiäiskakkuun, tällä kertaa tosin vain kahta pienempää kokoa. Niistä sitten muotoilin kakun päälle ikälukeman, muutaman kukan kiinnitin vielä elintarvikeliimalla kakun reunaan vohveleihin.

Noiden kukkien värkkääminen on oikeastaan aika kivaa ja terapeuttista hommaa, joten mietiskelin että kenties pitäisi askarrella niitä useamminkin, ihan vain varastoon. Kaikenlaisia, eri värisiä... Eikä sitten tarvitsisi aina paniikissa viimeisenä yönä niitä silmät ristissä kädet täristen töhertää, kuten (pahana) tapana on. Harkitsemisen arvoinen suunnitelma, eikö?